Laukunkantaja-kolumnisti Seija Jalagin pohtii ylirajaisia ihmissuhteita, joita valtioiden rajat eivät määritä. Kuva: Valokuvaajamestari Reijo Koirikivi / Studio P.S.V.
Suomen ja Venäjän välinen raja on ollut lähes yhtäjaksoisesti suljettuna puoli vuotta. Moni Karjalan Heimon lukijakin on saanut heittää haikeat hyvästit matkoille Karjalan tasavaltaan.
On ikävä sukulaisia, joiden kanssa siteitä solmittiin Neuvostoliiton romahdettua yli 30 vuotta sitten. Kohtaamisen ilo oli käsinkosketeltava, kun itse matkasin ensimmäisen kerran Tunkualle kesällä 1994. Jokavuotiset Karjalan matkat tuottivat sielunjäristyksen, jota sulatteli kotiin palattuakin.
Karjalan elävät ja kadonneet kylät, Solovetski, Petroskoi ja monet muut paikat ottivat vastaan Suomesta ja Ruotsista tulleita, joiden juuret ovat Itä-Karjalassa. Elimme yhtä aikaa historiaa ja nykypäivää ja koetimme selvittää, mitä perheillemme oli tapahtunut. Taas olemme samassa tilanteessa: Kauanko erossaolo nyt kestää?
Suomessa elää noin 100 000 venäjänkielistä, joilla on Suomen, Venäjän tai kaksoiskansalaisuus. Suomen asukkaista lähes puoli miljoonaa on äidinkieleltään vieraskielisiä. Perheet huomioiden yli 10 prosentilla väestöstä on sukulaisia muissa maissa. Suhteita ylläpidetään ja asioita hoidetaan matkoilla rajojen yli, videopuheluilla, sähköposteilla ja muilla keinoin. Sitä on Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden Olga Davidova-Minguetin ja Pirjo Pölläsen sanoin ”Suomen sisäänrakennettu ylirajaisuus”.
EI OLE YHDENLAISTA suomalaista Suomea, eikä ole koskaan ollutkaan. Kyseessä on kansallisromantiikan ajalta periytyvä käsitys ”yhden kulttuurin Suomesta”, kuten historioitsija Miika Tervonen on kiteyttänyt artikkelissaan ”Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta” (teoksessa Kotiseutu ja kansakunta: Miten suomalaista historiaa on rakennettu, SKS 2014).
Sen luomiseen osallistuivat etenkin historiankirjoittajat, joiden työtä syötettiin kouluopetuksessa ikäpolvelle toisensa jälkeen – myös omalleni. Suomen moninaisuus oli tarkoituksella häivytetty. Suomenruotsalaiset olivat poikkeus, mutta alkuperäiskansa saamelaiset, tataarit, juutalaiset, inkeriläiset ja itäkarjalaiset ja muut maahanmuuttajat vaiettiin unohduksiin.
Valtioiden rajat eivät rajoita ihmisten elämänpiirejä – mikäli rajojen yli voi liikkua. Politiikasta-tiedeverkkolehden artikkelissaan 4.12.2023 Davidova-Minguet ja Pöllänen hahmottavat tutkimiensa suomenvenäläisten ylirajaisen arkielämän muotoja, joita rajasulku nyt vaikeuttaa tai kokonaan estää.
Suomeen asettuneiden venäläistaustaisten naisten elämässä ylisukupolviset ja ylirajaiset hoivasuhteet ovat keskeisiä. Iäkästä vanhempaa ja hänen asioitaan hoidetaan säännöllisillä matkoilla rajan yli. Toisaalta Suomessa elää iäkkäitä venäläisiä, joiden eläkkeenmaksu Venäjältä on katkennut pankkisulkujen seurauksena. Samasta syystä katkesi kotiväen tuki Suomessa opiskeleville venäläisille nuorille, eikä paluu Venäjällekään ole kaikille vaihtoehto.
MYÖS MEDIA ON ylirajainen. Monet venäjää puhuvat seuraavat Venäjän mediaa, venäläistä mediaa muissa maissa ja Suomen mediaa. Kansallisvaltioissa muotoutuvat mediatilat ovat usein keskenään ristiriitaisia. Sosiaalisessa mediassa taas muodostuu samaa kieltä käyttävien vilkkaita keskustelufoorumeita, jotka muovaavat näiden yhteisöjen toimintaa.
Tutkijat muistuttavat, että voidakseen ymmärtää monipuolisemmin rajasulun syitä ”venäjänkielisten Suomessa on pystyttävä seuraamaan suomalaista politiikkaa syvällisemmin ja helpommin. Venäjänkielisen luotettavan journalismin avulla ”venäjänkieliset kokisivat olevansa osa moninaista Suomen kansaa.”
Suomen hallitus huolehtii suomalaisen yhteiskunnan turvallisuudesta, mutta tarjoilee sen juridiikan raameissa. Viestinnässä kannattaisi osoittaa ymmärtävänsä myös Suomen venäläistaustaisten tilannetta.
Elämme täällä yhdessä, ylirajaisesti.
Teksti: Seija Jalagin
Karjalan Heimon Laukunkantaja-kolumnipalstalla vaihtuvat kirjoittajat tarjoavat ajankohtaisia ja ajattomia näkökulmia Karjalaan ja karjalaisuuteen. Dosentti Seija Jalagin on historiantutkija, yliopistonlehtori ja Karjalan Sivistysseuran hallituksen puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 5–6/2024
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/
