Laukunkantaja-kolumni | Kodittomat maailmalla
”Moottoritie on kuuma”, lauloi Pelle Miljoona Oy -yhtye aikoinaan ja nousi levymyyntilistan ykköseksi. Tuon suomalaisen rokkiklassikon julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 45 vuotta. Pelle Miljoona alias Petri Tiili kirjoitti hittiin sanat, ja sävelen loi runsas vuosi sitten tuonilmaisiin mennyt Ari Taskinen.
Laulun kirjoittaja syntyi 10. helmikuuta 1955 Haminassa. Hän täytti hiljattain pyöreät 70 vuotta, ja syntymäpäivähaastatteluja tehtiin eri lehtiin. Nyt selitän syyn, miksi tämä vuosikymmeniksi soimaan jäänyt rock-klassikko tuli mieleeni.
PÄIVÄNSANKARI KERTOO vanhempiensa syntyneen Karjalassa. Molemmat olivat eteläkarjalaisia evakkoja, äiti Tali-Ihantalasta ja isä Ravansaaresta Viipurinlahdelta. Nämä paikat eivät sano minulle kovin paljoa. Enemmänkin se, mitä hän kertoi kotinsa tunnelmasta.
Petri Tiilin mukaan kotoa tarttui sellainen ilmapiiri, että oikea koti on jossain toisaalla. Niinpä hänestä tuli elämänmittainen etsijä. Konkreettisesti perhe kävi etsimässä juuriaan Neuvostoliiton loppuvuosina menemällä Viipuriin ja ottamalla pimeän taksin Tali-Ihantalaan, mistä äidin kotitalo löytyi.
Äidin kotitalon uudet asukkaat ottivat vieraat lämpimästi vastaan tsaijua tarjoten. Nuori mies koki flashbackin nähden äitinsä istumassa rannan kivellä 1930-luvun lopulla.
Moottoritie on kuuma -laulussa lähdetään etsimään itseä ja löydetään ruosteenpunainen kuu. Karjalaisuus on tälle toisen polven siirtolaiselle merkinnyt kodittomuutta, mutta hän on löytänyt oman paikkansa Intian Goalta, missä on viettänyt ainakin 15 talvea.
Lähden maailmalle etsimään itseäni
syvältä itsestäni
kun sen löydän tuon sen sulle lahjaksi
ehkä ainiaaksi
ei ole oikein lähteä
mut on seurattava tähteä
aallot on jossain kuuskyt metriä korkeat
kun tuulet suuttuvat
kuu on kuulemma ruosteenpunainen
Petri Tiilin synttärihaastatteluja lukiessani tunsin monia yhtymäkohtia omaan elämääni ja sukuuni. Äitini kotitaloa ei autioituneessa karjalaiskylässä enää ole, mutta sieltä löytyi kivi, jolla äiti istui lapsena joskus 1930-luvulla.
En ole itse kokenut suurta kodittomuutta, mutta en myöskään ole pitänyt tarpeellisena juuttua, saati juurtua johonkin yhteen tiettyyn paikkaan. Uteliaana olen matkaillut kymmenissä eri maissa Amerikan ja Aasian välillä, mikä on toki tuttua monille suomalaisille. Olen huomannut, että hämmästyttävän monilla karjalaistaustaisilla on keskimääräistä enemmän halua ja kykyä hakeutua kansainvälisiin tehtäviin ja muuttaa pois Suomesta. Näin on ollut meidänkin suvussamme.
Enoni muutti Australiaan niin varhain, että en muista hänen asuneen Suomessa kuin vasta 1990-luvulla, jolloin hän palasi Eurooppaan Kanadan kansalaisena. Enoni oli yksi kummeistani ja lähetti maailmalta rahalahjoja. Niillä kustannettiin muun muassa ihanat valkoiset juhlakengät, joita käytin joskus alakouluikäisenä. Tuntui hieman oudolta saada lahjat joltakin, jota ei oikeastaan tuntenut millään tavalla. Suomeen tultuaan eno asui aluksi hetken nykyisen perheeni luona. Tulin tuntemaan hänet jollain tavalla erikoisena heppuna.
MYÖS TÄTINI ELI ÄITINI SISAR muutti Ruotsiin. Hänen lähtönsä muistan selvästi, koska olin jo yli kymmenvuotias ja ”opetin” hänelle ensimmäiset ruotsin sanat ennen hänen lähtöään.
Siinä missä en käynyt koskaan enoni luona Australiassa enkä Kanadassa, kävin Ruotsissa usein tätiäni tapaamassa. Täti oli mielestäni sopeutunut hyvin uuteen kotimaahansa, mutta hänestä ei koskaan tullut Ruotsin kansalaista.
Nämä molemmat Karjalan lapset ovat nyt poissa. Tätini tuhka odottaa vielä uurnassaan ensi kesää. He halusivat palata Suomeen, mutta varsinaiselle synnyinseudulleen heillä ei ole mitään asiaa.
AILA-LIISA LAURILA
Kirjoittaja on Karjalan Heimon eläköitynyt
päätoimittaja ja Karjala-aktiivi.
_________________________________
Kolumni on julkaistu Karjalan Heimossa 5–6 /2025.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Lehtiluukun selailunäkymässä voit myös lukea vapaasti Karjalan Heimon pääkirjoituksia ja kunkin lehden kahta ensimmäistä aukeamaa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/