Nikon kniigurubriekku: Nils-Aslak Valkeapään eloskerdua lugijes
Kirjalližuttu koskijua tekstua ei muailmas ole liigua, da vie vähembä kirjalližuoh näh on kirjutettu karjalakse kaččomattah sih, što kirjalližuon rouli karjalan elvytändäs ainos on olluh suuri.
Ravevujas yhtehiskunnas on ainos vähembi sijua paginale kirjalližuoh näh, sendäh gu tilua viijäh raviet, huomavuo kuččujat videot da aijankohtahizet tapahtukset sego korostetun mieldykiinnittäjikse kirjutetut očikot. Minun piä yksikai parahiči huogavuu kniigua lugijes, sendäh gu se andau vällytty hilletä, ga toizielpäi mahtoloi duumaija raviemba da raviemba, tahtonet. Tahtozin puaksumba azettuo lugemah da duumaimah lugiettuu.
Ruttolugijale ei hätkekse tävvy karjalankielisty lugiettavua, ga lugemine on ozakse procesannu moine, gu ni tävvellizen vierahah fantuaziimuailmah et voi astuo kogonah toizennu ristikanzannu, etgo kebjieh malta heittiä piäs muga sanottuloi karjalazii očkii. Nämmii karjalankieližyön muvvostettuloi lugukogemuksii da huomavoloi rubien ozuttelemah täs uvves kniigurubriekas, da konzu nimittumua yhtevytty karjalažuoh libo karjalan kieleh ei lövvy, yksisama kirjutan lugiettuh näh karjalakse. Sit yhtevys terväh löydynöy, libo sit ei.
*
Ailun eloksen kuvavus: Áillohaš on ainos jallal
Konzu en tiijä, midä rubiezin lugimah, on kebjei tartuo eloskerdah. Eloskerdua lugijes sinule ei pie varata, maltaugo kirjuttai srojie muailman, juondehen da uskottavua huahmuo, sendäh gu tevos ozuttelou oigien ristikanzan kogonazen elaijan, kudai puaksuh on kirjutandukodvazel jo eletty allus loppussah. Terstavuttajan libo nadojittajan lugukogemuksen risku on pieni, da piäzet turvallizesti da omas kreslas istujes buitegu tuttavumah uudeh ristikanzah.
Moizil tundoloil rubein lugemah Marjut Aikion kirjutettuu Nils-Aslak Valkeapään eloskerdua, libo sen ezmästy ozua – Valkeapää libo Ailu libo Áillohaš oli kačo moine ruadai ristikanzu, što hänen eloksenruavon da -vaihieloin kaččelendah ei tävvy yksi eloskerdu, ga Väyläkirjat on ruvennuh julguamah kogonastu trilougiedu hänen elokseh näh. Minule Valkeapää oli enne lugemistu kudakui tuttavu hänen joigual’bomoin da suomekse kiännettylöin runoloin kauti, ga kerras kniigan ezmäzil sivuil ellendin, gu Aikio ei jiä pindutazole.
Kniigu ei algavu Valkeapään libo ni hänen vahnembien lapsusaijas, ga lugijale luvetellah buabat da buaboloin buabat, da starin liedžuu piäliči kaikkien valdivoloin keksittylöis rajois. Sen-tämän sivun aijan voit vie oppie ellendiä, konzu olet Suomes da konzu Ruočis libo Norvegies, ga terväh jo heität nengoman opittelendan. Sudre opittelet, sendäh gu kniigan tapahtumien piäkohtu on Saamenmua, Sápmi libo Sámieatnan, kuni ei ole.
Áillohaš on ainos jallal, kulgou kohtaspäs toizeh, da kniigan aigua häi šeikkailou ezimerkikse Helsingis da Oslos, eloskerran myöhembis ozis kuuluu Japouniesgi. Niilöih kogemuksih emmo vie piäze, sendäh gu ezmäi pidäy kaččuo kai hänen aijembat vaihiet, kudualoih näh vihjuau kniigan alaočikko, kovaspäi muailmale.
Kui monennu yksi ristikanzu on ehtinyh olla
Lugemine ei ole ainos ravei, sendäh gu Aikio ylen tarkah kaččelou Valkeapään eloksen varhazii vaihieloi, opastunduaigua da ezmäzii jullattuloi kirjutuksii. Vuoziluvut, dovarišoin nimet da kaikenualuzet projektat mennäh piäs segai, da toiči himoittas hypätä se-tämä rivi lugemattah edehpäi. Toistandua on, eigo rakendeh ainos ole ihan selgei. Kerrondan tihevys yksikai tunduu tärgiekse, sendäh gu se konkretnoih tabah kerdou, mittuine arvostettu da kunnivoitettu ristikanzu Valkeapää on olluh.
Kniigan jogahine rivi, toistui da ebämiäräinegi, ozuttau, gu kui Aikio, mugai Valkeapään heimolazet, dovarišat da sebruajat ollah pietty hänen ruaduo ylen tärgienny. Lugijale on kebjei olla heijänke yhty mieldy da ihailla Valkeapään eloksenruaduo da sidä, kui yksi ristikanzu on ehtinyh olla, kui kniigan tagakannes mainitah, runoniekku, muzikantu, kuvataidoilii, toimittai, aktivistu, poliitiekku da vie muudugi.
Ei nimittuine superurhoi
Hos Valkeapäädy pietähgi korgies čestis, ei Aikio opi kniigas väittiä händy nimittumakse superurhoikse. Vähimyölleh minule muvvostuu enämbi moine kuva, gu Valkeapään elos on olluh täyzi eriluadustu mahtuo da toiči risturiijasgi olijua viritehty, kudualoin yhtehsobivutandu ei ainos ole olluh kebjei. Ezimerkikse saamekse kirjutandu ei olluh kiänälmyksetöi piätös, da Aikio kuvuau pitkii vuozii, kudualoinnu Aikio oppi olla suomelaine libo vähimyölleh suomenkieline kirjuttai, sendäh gu hänen kirjalline pohjassaamen malto oli vie heikko.
Voitgo olla, gu juuri nečen ebämiäräžyön periä Valkeapää on omassah aktiivižuoh da verkostoloih kačomattah buitegu jiännyh peittoh? Ezimerkikse Arto Melleri, Timo K. Mukka da Pentti Saarikoski oldih Valkeapääle ylen tuttavat kirjuttajat, onnuako voi dovairišoikse kuččuo, ga Aikio kerdou Nuori Voima -lehten verkosaital jullatus essies, gu Valkeapää jiäy mainiččemattah nämmien da vikse äijien toiziengi omassah dovarišoin eloskerrois.
Ližäkse on mieldykiinnittäi da abevuttai dielo, što ni Valkeapään da Reidar Särestöniemen nimii ei puaksuh mainita samas virkehes, hos Aikion kniigu andau heijän välilöis lähäzen da lämmän kuvan kui taijollizesti, mugai hengilökohtahizesti – heijän puaruväli, libo kui hyö omii välilöi kučuttihgi, kesti enäm 20 vuottu.
Tiettäväine on tärgei mustua, gu aijat oldih eriluaduzet. Petra Laiti juohattaugi omassah Instagram-kirjutukses, gu Valkeapää da Särestöniemi vastavuttih, luajittih taiduo da suvaittih toine tostu samazeh aigah, konzu homoseksualižus oli zakonatoi dielo, da muan suurembas linnasgi miehii suvaiččijoile miehile pidi vastavuo peitoči puustos, sendäh gu tostugi kohtua ei olluh. Tunduu tärgiekse, gu Aikion kirjutettu trilougii ozuttau tädägi puoldu Valkeapään elokses, hänen persounua sih libo mittumahtahto toizeh yksittäzeh piirdeheh rajoittamattah. Ga täh näh Petra Laiti on jo sanonuh kaiken, midä sanuo voi. Minä vaigu šmutkuan piädy.
Mahtollizii ezikuvii karjalan kielen elvytändäle
En lugijes duumaiče aigua vaigu seksualižuon nägökohtas, da täs kohtas nostan myös silmile aijemba mainitut karjalazet da karjalankielizet očkat. Minun tarkoituksennu ei ole verrata karjalankielizii saamelazih libo sanuo, gu nämmien kahten joukon azemu da kogemukset oldas samanluaduzet, ga kieliaktivistannu vältämättäh luven kaikenualazii kieliruavon da -aktivizman kuvavuksii mahtollizinnu ezimerkilöinny da ezikuvinnu karjalan kielen elvytändäle.
Lugijes en voinnuh olla alalleh duumaimattah sidä, gu Valkeapää-trilougien ezmäine vuitti kerdou aijas enne ezimerkikse saamen kielizakonua libo Ylen saamenkielisty toimitustu. Se kerdou aijas, konzu saamen kielil paistih, ga ei vältämättäh kirjutettu da konzu kielen stuatussua opittih nostua raviet da aktiivizet, toiči radikualatgi nuoret. Perustettih yhtistysty da saamenkielisty lehtie, opastuttih kirjuttamah runohuttu omal kielel da opittih luadie saamen kielih uuttu sanastuo.
Karjalankielizien kontekstu da nygöine yhtehiskundu ollah kogonah erijyttyzet, ga duumaičen, gu jogahine karjalan kieleh liittyjiä paginua sebrannuh tunnistau ritouriekan, kudual saamen kielih opastandua on kniigan mugah vuvvennu 1960 kritikuittu Helsingin Sanomis (kiännös kirjuttajan):
Täyzisuomelazennu Lapin dieloloi tarkah sebruajannu ristikanzannu minule [pidäy sanuo], gu hommailendu [saamelazien] dieloloinke tunduu kuitahto keinotegozekse, pahoi ozavunnuokse tegohengityksekse, kudual opitah puhaldua vägie dieloh, kuduan menestyksen mahtot ollah jo ammui mendy. – Lapsellizekse tunduu, gu rahvahanškolanopastajile ruvettas andamah opastustu saamen kieles. Mindäh? Keneh niškoi? Varmahgi heil ei ole mahtuo piästä opastamah niilöi ilmanigäzii buaboloi da died’oloi, kuduat vie omassah ainavonnu kielenny paistah [saamen] kieldy.
Huavehet karjalan kielen kirjallizeh tulevažuoh näh
No, a voi. Midäbo sih ližiämäh? Ei 60-luvul uskottu, gu saamen kielet elvyttäs da kehityttäs, eigo nähty nuorii saamen kielien käyttäjii da aktivistoi, kui ei nygöi nähtä libo tahtota nähtä nuorii da ravieloi karjalankielizii. Hos saamelazien kielellizet oigevuot iellehgi ei todevuta Suomes, ruohtiu nygöi jo sanuo, gu moizet čakkuajat da žurnualoih kirjuttelijat oldih viäräs, da kuvavukset saamelazien da kaikkien toizien kieliaktivistoin ozitunnuos ruavos voijah andua omassah aktivizmah terstavunnuzile karjalankielizile vägie jatkua iellehgi.
Toinah tuliel aijal myögi voimmo mustella 2020-luguu karjalan kielen ravevunnuon kehitändän da azeman kohenendan alguaigua, da toinah silloi karjalankieliziengi histouries on kirjutettu ližiä veresty eloskerdua da muudu kirjalližuttu, eigo meile enämbiä pie oppie ličata omii kogemuksii toizien ristikanzoin eloksenstarinoih sitgi, konzu net vastatah niilöi ylen pahoi libo vaigu kudakui. L’udmila Markianovan eloskerdu da uvvet karjalakse kiännetyt romuanat jo vähäzel kerrotah, mittumas kirjallizes tulevažuos minä karjalan kieleh näh huaveilen.
Niko Tynnyrinen
Mainitut lähtehet:
Aikio, Marjut 2025: Nils-Aslak Valkeapää – Ailu, Áillohaš. Osa 1. Kodasta maailmalle. Väyläkirjat, Rovaniemi.
Aikio, Marjut 2023: Kirjoista pyyhitty – Nils-Aslak Valkeapää. Nuori Voima 23.3.2023.
Laiti, Petra 2025. Nils-Aslak Valkeapää and the gay men he secretly loved: Mourning the generational homophobia in Sápmi. Julgavo Instagram-kuvapalvelus 3.12.2025.
Pyöli, Raija 2021. Elostu suurembi ruado – Ljudmila Markianovan elämä. Karjalan Sivistysseura, Helsinki.
_______________________________
Niko Tynnyrinen on karjalan kielen opastai, elvyttäi, tutkii, kiändäi da alalline käyttäi. Karjalan ližäkse Nikole ollah mieldy myö toizet kielet, da välläl aigua häi suvaiččou lugie da kerätä lugiettuloin kniigoin tiedoloi Excel-taulukkoh. Täs kniigurubriekas häi kerdou karjalakse kaikenualazih mieldykiinnittäjih kniigoih näh da ozuttau, gu karjalakse voit paista kaikes muan da taivahan välil da gu karjala hyvin pädöy kul’tuurah näh kirjutandan kielekse.
_______________________________
Uutisčupun – Uudisčupun karjalankieliset blogitekstit
Karjalan Sivistysseura julkaisee Uutisčupussa kuukausittain uusia karjalankielisiä blogitekstejä. Kirjoittajat valitsevat itse tekstiensä aiheet ja näkökulmat. Teksteissä esiintyvät mielipiteet ja mahdolliset kannanotot ovat kirjoittajien omia.