Pääkirjoitus | Etsintäkuulutettu: Armo
AAMUYÖN TUNTEINA alan etsiä runoja, joissa esiintyisi sana ”armo”. Janoan niitä, koska armoa tuntuu muuten olevan niin kovin vähän liikkeellä. Poliittisten arvovalintojen armottomuus huutaa ja lyö silmille uhkakuvina kaikkialla.
Ylen tuore Perjantai-dokkari näytti kaikelle kansalle SPR:n ruokakassijakoa, joka kerää Tampereella Aleksanterin kirkkopuistoon hiljaisen, kärsivällisen jonon. Sitä voi riittää jopa noin 300 metrin matkalle, minkä olen usein todistanut omin silmin. Tampereella ruokaa jaetaan kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Eri puolella Suomea toimiva SPR:n ruoka-apu on näkyvä merkki armosta. Missä muualla sitä voi nähdä? Jopa jotkut kauppakeskukset ovat alkaneet suhtautua aiempaa armollisemmin yösijaa etsiviin asunnottomiin, joita tulee kaiken aikaa lisää. Kuka on vielä yllättynyt kohtaloista julmimman, asunnottomuuden kasvusta? Eihän tällaisen suunnan voi antaa jatkua?
KUN MAAILMA TUNTUU tulleen hulluksi, on välillä katsottava lähemmäs ja jopa sisäänpäin. Yhteys omiin tunteisiin ja ajatuksiin vahvistuu taiteen avulla. Se voi avata myös polkuja yhteyteen omien kaltaisten kanssa.
Karjalaistaustaisten taiteilijoiden vahva näkyminen gallerioissa on ollut yksi kuluneen kevättalven suuri ilonaihe. Heistä ja heidän taiteestaan kerrotaan lisää tämän lehden sivuilla.
Karjalaisuus ja karjalan kieli nousevat esiin myös kevään uutuuskirjoissa. Riko Saatsin juuri julkaistu romaani Yönistujat (Gummerus 2025) odottaa lukijaansa. Karjalan Sivistysseuran Pruasniekka Oulussa kutsuu kuulemaan – muun innostavan ohjelmansa lisäksi – juuri painosta tulleiden uutuuskirjojen julkistuksia.
ARMON PILKAHDUKSIA voi kohdata ja itse sysätä liikkeelle myös henkilökohtaisessa elämässä. Jos ottaisi yhteyttä ihmiseen, jonka jo luuli kadottaneensa. Jos myöntäisi virheensä, antaisi anteeksi, pyytäisi anteeksi.
Joskus armo voi tulla käymään yllättäen – se voi ilmaantua nurkan takaa tai pisaroina taivaalta, kuten käy Helvi Juvosen (1919–1959) aikaa ja kulutusta kestävässä runoklassikossa Pikarijäkälä (1952):
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.
Hyvää pääsiäistä!
Hyviä Äijiäpäiviä!
Hyvyä Äijyäpäivyä!
_____________________________
Pääkirjoitus on julkaistu Karjalan Heimossa 3–4 /2025.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Lehtiluukun selailunäkymässä voit myös lukea vapaasti Karjalan Heimon pääkirjoituksia ja kunkin lehden kahta ensimmäistä aukeamaa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/