Artikkelit

Kaksi vanhaa, seepiansävyistä henkilökuvaa. Vasemmanpuoleisessa nuori mies istuu lierihattu kädessään maassa, suuren kiven päällä. Oikeanpuoleisessa kuvassa nuoren naisen profiili, nainen on pukeutunut vienankarjalaiseen perinteiseen tapaan; päässään hänellä on naimisissa olevan naisen päähine eli sorokka ja hartioillaan ehkä silkkinen, hapsullinen huivi.

Tämä viesti on jälkipolvilla – Santra Remšujevan arvokkahie tietoja šukujuurista

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 19.6.2024

Piäkuvat: Hovatta Lesosen poika Il’l’a tal Il’l’a Lesosen naini Paraskeva Kontratantyttö. Kuvat: I. K. Inha. Venehjärvi, 1894.

Raisa Remšujeva jatkau kertomušta muamonša Santra Remšujevan istorijoista, joista keräytyki arvokkahie tietoja šukujuurista.

Muamoni, tunnettu starinankertoja Santra Remšujeva tämän vuuvven 6. oraškuuta ois täyttän 110 vuotta. Keräyšmatkojen aikana kirjutin häneltä starinoja ta lauluja šekä monie muita muisselmie. Näistä “šivupakinoista” keräytyki arvokkahie tietoja šukujuurista.

”Pitkä matkahan šinne oli, ka nähtih hyväkši še eloštila, kun šiinä oli koški ta kalavesi reunašša.”

Niskalan eläjät

Ontrei otti naisekšeh Niskalan Jehhimän Muarien. Venehjärven Hökkäsien šuvušta oli tultu Niskalah vel’l’ekšet, enšin Hovatta, šiitä Jehhimä ta Petri. Pitkä matkahan šinne oli, ka nähtih hyväkši še eloštila, kun šiinä oli koški ta kalavesi reunašša. Alušta hyö oli eletty kylyššä, peltomuata alettu perkua ta taluo luatie. Piälläh šiinä meččäki oli taluo varoin. Hovatta oli heittän kaikki pellot kyläh. Toiset puoleštah käytih Niskalah hänellä peltuo kuokkimah. Kešillä šielä piettih kaikkien karjua ta tuahta šuatih. Ympärihis oli šuota, konša šuatih ojittua še mua, šielä alko hyvin kašvua. Jehhimä-ukko oli vielä poikamiehenä šinne tullun. Hiän ta Hovatan poika Il’l’a oltih yhtä vanhat.

”I. K. Inhan ottama Il’l’an naisen kuva on kirjašša, kultalakki piäššä. Šiitä še höperty.”

I. K. Inhan ottama Il’l’an naisen kuva on kirjašša, kultalakki piäššä. Šiitä še höperty. Kerran še oli vuatteita huuhtomašša portahalta ta päin jokeh mäni, jotta hukuttautuu. Ämmö kun oli šiinä ta šai šen henkih jälelläh. Šiitä palajah kiukuah mäni ta palohuavoih kuoli. Šen jälkeh Il’l’a oli lähten pois, männyn kotavävykši Latvajärveh.

Kuni vel’l’ekšet yheššä elettih, heilä oli oikein šuuri talo tai eläjyäki oli jo 23 henkie. Še talo palo. Venehtäkö, rekiekö liene luajittu sarajalla, ta tulipäreijen kera še oli kävelentä aina. Ne oli sračkat tanhuolla, mihi pantih še tulipäre pisymäh ta aštie alla, mih hiilet kirpoi. Myöhäseh illalla oli käyty ta laštuloih kun šai tuli ni… Karjua ne oli šuatu mitä liene pois. A huonehet ta hyvyöt kaikki palettih.

Šiitä ne oli Aholla luajittu uuši talo. Šinčin poikki molommin puolin oli pirtti, kamari ta aittua. Šuošta poikki šinne ei ollun ni puolta kilometrie. Še oli yksinäh ukkol’an talo. Ei ruvettu yheššä elämäh. Hovatan pojat ičeššäh Niskalašša oli luajittu omituiset taloh, Teppanalla, šiitä Iivanallaki.

Niskalašša oli käyty šuomelaiset keryäjät Inha ta Kusti. Hyö oli oššettu vaippa, min oli kuton Hovatan tyttö Muarie prituan’eikseh. Jälešti še Muarie oli tullun tänne Vuokkiniemeh Liušun Teppanalla naisekši jo ennein mammua. Tai mammalla oli prituan’ei-vaippa. Še kuvottih ristikirjasekše, villasešta ta piettih katteina. Karčakka še kyllä oli ta pisteli eikä niitä ollun lakanoja.

Jehhimän naini, ukkol’an-ämmö, oli Latvajärven Vašonvuarašta, Muštaparran Kirilän Anni, ihan viimeseštä talošta rajah päin. Ämmön čikko tuli Kallivolahteh miehol’ah. Kallivolahen Iivanua mamma šano šeukukši.

Jehhimän pereh

Mamma mainičči, jotta kun vel’l’ekšet erottih, ni huuhmar ta jauhinkivi oli tullun matkah hänen tuatolla Jehhimällä, lienöykö vielä lehmä annettu. Ta oli še pitän ämmön muistua šen huuhmaren šurvonnašša olla alkuaikoinah, kuni piäštih kunnolla elämäh. Eikä ollun joka päivä šelvyä leipyä, petäjän varašša piti elyä. Ka kun ruatajat oltih, šuatih peltuo ta šuatih karjua.

”Eikä ollun joka päivä šelvyä leipyä, petäjän varašša piti elyä.”

A ämmö kun oliki poikkoi, ni še hoiti koko karjan, kun vain tuli Niskalah, šamašša moršiemešta šuate oli lehmien hoitajana.

Jehhimän ta Annin lapšista Markke oli enšimmäini. Še ei ni armeijah kerinnyn, ennein kun staraitih hoš mitä kekšie, jotta ei armeijah joutuis. Šyötettih šemmoista višših, jotta henken otti. Miun mamma, Muarie oli toini. Hänen jälkeh Petri ta šiitä Okku. Iivana oli nuorin.

Šielä ukkol’ašša mie kävin moničči. Koulun jälkeh yhtenä talvena olin tiätällä lapšie hoitamašša. Šillä oli Latvajärveštä naini, Ahosen tyttö. Laulajie ne Ahosetki oli. Še kun tiätinkä šai lapšie joka vuotta. Šiitä tiätä kävi kyšymäh milma, jotta antua lapšilikakši. Kolmetoista vuotta kevyällä täytin, ta šyyšrospuutoissa tiätä tuli milma käymäh, talven ajakši. Šinä kevyänä 1927 Huoti šynty.

Ei še tuatto meinannun antua:

– Koissa on Santralla tuuvvitettava, šitä pitäy tuuvvittua. Šiitä mamma kun oikein alko myöti männä ta pyrittyä, jotta antua ta työntyä, ta onhan meilä täššä vielä muita. Viimein tuatto karjahti:

– No kun muamo voinou Huotie tuuvvittua, ni mänkäh!

Šielä mie olin koko talven, kevätrospuutoissa tiätä toi jälelläh. Jo Äijälläpäivällä tuatto ta muamo oltih šielä ativoissa, ei šiitäki työntän, vielä netälinkö lienen ollun, vain kakši. Šiitä iče kävi kyyjiččömäššä.

Vielä lampahan toin šieltä prituan’eiksi. Heilä oli niitä verkavillasie lampahie. Mie šitä ihan kyšyin, jotta šaisin šiitä kaunehie šukanvaršie, hienovillasešta. Oikein mušta kaunis annettih. Ta hoš kuin äijä eväštä oli pantu rekeh, šekä oli lampahan lihua palvattuo, jotta vaikka mitä. Ta kaimattih poikeš. Niitä tienestijä tiätä kanto pirttih:

– Täššä on Santralla.

Mamma kiroi, šanou:
– No miksi vielä tuon lampahan otit?
– Ka še on verkavillani, mie šanon.
– Šiitähän tulou kaunista šukkua ta kinnašta.

”Eikä ollun joutuo kouluo käymäh.”

Keriteššä toini nänni leikkautu, yksinännisekši jäi, ei šitä šuanun pityä. Šemmoni oli še miun piikuinta. Eikä toista kertua ollun, koissa aina tarvičči. Eikä ollun joutuo kouluo käymäh. No Vuokkineimen koulun nellä luokkua mie olin lopettan.

Jehhimä vielä kotvan aikua eli ta kuoli jo ennein šotie. Ämmö jäi yksinäh, mintäh ei liene ollun poikieh keralla, hänet annettih Šavilošon vanhojenkojilla. Še on Uhtuošta Vuokkiniemeh päin ihan Kormušniemen kainalošša. Talvišovan talvena vanhojenkotie minne liene lähetty muuttamah, ämmö-rukka oli lankennun ta šiitä ei piäššyn toipumah. Tai puapo šielä oli, mie kävin häntä kaččomašša.

Niskalah ketänä eläjie ei jiänyn. Petri-tiätä oli prikatiirina Venehjärven kolhosissa, luokkavihollisena hänet vietih 1937 vuotena. A šikietä jäi kuin äijä, ne oltih miun šeukut. Niistä Iivana ta Teppana šovalla mäntih. Mikko ta Juakko jiätih eloh. Rahvaš paistih, jotta Juakko oli ollun šotavankina Japanissa, šielä šiltä oli kieli leikattu, ni pahasista pakasi. Mikko kait Moskovašša eli, missä viroissa lienöy ollun, šillä oli kakši lašta. Teppanan Man’un kera mie olen paissun. A ne Niskalan Teppanan ta Iivanan pojat oli mänty jo kuni myö pakoreissulla olima. Mamma šano šovan aikana näkövän niitä poikie Vuokkiniemeššä, ka ei luatiuvuttu heimolaisekši, ei tuntomah eikä tietämäh. Yhellä oli nimi Šanteri.

Teksti: Raisa Remšujeva, Oma Mua 19.6.2024

-> Jatkuu

* Alku Oma Muan n:issa 18 (Oma Mua 15.5.2024) ta 21 (Oma Mua 5.6.2024)

 

Lue nämäkin:

Heimoveh leviey aigoi myö: perehsanua da sananpolvii

Heimoveh leviey aigoi myö: perehsanua da sananpolvii

Piäkuva: Santra da Pekka Remšujevien pereh, Tollonjoki. Kuva on otettu Maikki Remšujevan arhiivaspäi. Karjalan kieles on äijy sanua, mil vois kuvailla perehty, sugulazii da omahizii. Vahnemban sanaston joukkoh kuulutah sanat: pereh, sugu da heimo. Nygöi pereh-sanua...

Olgan čuppuni: Kešärissikkö

Olgan čuppuni: Kešärissikkö

Piäkuva: Marjakatti marjat kypšentäy. Kuva: Olga Karlova Kuuntele:   Olen kotvan aikua smiettin, mitä voisin kirjuttua tänne čuppuseh ennen Iivananpäivyä. Ei tahton miteinkänä rotiutuo paššuajua tiemua eikä tekstie. Himottais kuitenkis piäššä pitämäh kešälomua...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.