Kuva on luajittu Šoutjärven vepsäläzes muzeis. Kuva: Ol’ga Smotrova
”Vellekset pandih hevot tahnuoh, dai kai kaksitostu regie azetettih aižat linnah päi. Mendih muate.”
Erähäs kyläs oli kaksitostu yhtenjyttymiä kodii. Kuuzi pihan yhtel čural, kuuzi toizel. Niilöis elettih kaksitostu vellesty. Jogahizel vellel oli akku da lapsii, ga täl kerral ei perehis ole pagin, emmo heidy mainiččemah rubie.
Muga oli, elettih kaksitostu vellesty. Kerran ruvettih šuorimah Sordavalah bazaril. Kellego suolua pidi, kellego kangastu akal pluat’akse, kellego muilua, kellego jallaččii. Val’l’astettih omat hevot, istuttihes regih, lähtiettih ajoh.
Matku pitky, ei päiväs piästy, pidi pyrgivyö yökse erähäh taloih. Ruvettih heboloi val’l’ahuksis piästämäh. Yksi velli sanou:
– Älgiä unohtakkua rien aiživot jättiä sih puoleh päi, kunne huomei ajua pidäy.
– Mittuine olet mielevy, sanoi toine velli.
– Huomei ei pie arbailla, kunne ajua, sanoi kolmas.
– Tiijä vai aja huraita, hevot iče Sordavalassah vietäh, ližäi nelläs.
Sen paginan kuuli taloin ižändy. Hänel oli kummu, nagroi kiketti ičekseh. Ga ei sanonuh nimidä.
Vellekset pandih hevot tahnuoh, dai kai kaksitostu regie azetettih aižat linnah päi. Mendih muate. Odva vellekset uinottih, ižändy otti da kiänäldi kai riet toizeh puoleh päi. Iče nagrau:
– Narekohäi kiännin. Eihäi lähtietä ajamah tuaksepäi, ei taki aiživoloi uskota.
Muattih vellekset yön. Huondeksel ruvettih heboloi val’l’astamah. Val’l’astetah, toine tostu kiitetäh:
– Gu emmo egläi olis azetannuh aiživoloi Sordavalan puoleh, tänäpäi emmo tiedäs, kunne ajua.
– Konzu vierastu tiedy ajat, suurin on ajua sinne, kunne pidäy.
– Yksi piä on hyvä, a konzu on kaksitostu, sit kai roih hyvin. Lähtiettih ajamah. Taloin ižändy kačoi peräh, nosteli hardieloi, ga ei sanonuh nimidä.
Ajetah, linnah kiirehtetäh. Sit velli, kudai iespäi ajoi, sanou:
– Kaččokkuas vai, eigo tuttavu kohtu ole? Ihan moine, mittumas siiriči egläi ajoimmo, koivu on kiven tyves, dai oja on rinnal.
– Äijy on mieros yhtenjyttymiä kohtua, sanoi toine.
– Nimittumua kummua eule, meijän muas kaikkiel on koivuu da kivie. Dai ojua puaksuh on.
Kahtestostu velli sanoi:
– Dorogua kaččokkua, midäbo on ymbäri kačahtellakseh!
Ajetah ielleh, kaikin vaikkaine ollah, ni sanua ei virketä. Vai heboloi ohjaillah.
Sit viijes velli sanoi:
– Onnuako egläi täs hierus siiriči ajoimmo! Kaikin vellekset kiänäldettih piät, kačotah.
– Eule se hieru, sanou kuvves velli.
– Ei se ole, sanou seiččemes.
– Se hieru hurual käil oli, sanou kuvves.
– Hurual oli, a tämä, kačos, oigiel käil on.
– Oigiel on, sanou kuvves.
– Uvvessah tyhjiä riidavuitto! Ajua pidäy. Eiga uvvessah matkal roih yökse jiähä.
Ajetah ielleh, vaikkaine ollah. Vie eräs kylä iespäi rubei nägymäh.
Sih kaheksas velli sanou:
– Gu en tiedäs, ku Sordavalah olemmo ajamas, pidäzin tädä kyliä omannu.
– Dai kangahaine on meijän, sanoi yheksäs velli.
– Dai sil agjal kuuzi taloidu seizou, ihan kui meijän oldas, kymmenes sanoi.
– Johäi minä teile olen sanonuh, äijy on mieros yhtenjyttymiä kyliä!
– Se on tozi, sanonuh olet, myöndyi yheksästostu velli.
– Ga vai mostu kohtua, mittuine meijän on, mostu kodii, mittumat on meile, nikus muailmas eule. Kahtestostu velli rubei čakkuamah omii velleksii:
– Uvvessah riidelettö! Meijän vai vieras ollou – pidäy lähembä ajua.
Vaigu kergii sen sanuo, rien tyveh juokseldi ruskei koiru, händiä viuhkuttau.
Sih kahtestostu velli sanoi:
– Kylä hos ollou vieras, ga koiru minun on!
– Koiru sinun ollou sit kylägi on meijän! sanoi ezmäine velli. Dai kiändi hevon omah pihah. Mugai kodih jiädih, ei lähtietty Sordavalah.
Migu tolkuttah ajella, parembi on kois istuo, sanoi kahtestostu velli.
Dai kaikin yksitostu vellie oldih hänenke yhty mieldy.
Kiändi L’ubov’ Baltazar
Oma Mua 16.10.2024
MIKSE AIGU PAHA RODIH?
Častuškua
***
Aigu menöy, aigu juoksou,
Kaikin sidä čakatah.
Mikse nenga ainos ollou –
Tuakse jiähäh parahat?
***
Lapset vie ei ellendetä,
Nuoril muudu hommua on,
Vaiku vanhat yhteh tietäh,
Mikse nygöi paha on.
***
Nuorete kai oli toizin,
Jallat kirmiet, vägevät.
Enämbän vie ruadua voizin,
Oldas päivät pitkembät.
***
Huolitimmo, juoksimmo,
Pajatimmo, ruavoimmo,
Sikse aigu hyvä oli –
Iče nuoret olimmo!
***
Meilegi tiä kaikkie oli –
Mustoh jiädih parahat,
Kirmiembi ammui kuoli,
Hengis vaigu lujembat.
***
Puolii endisty en musta,
Toizet pidäs unohtua,
Paha on, gu aigu mustu
Eloksengi lyhendäy.
***
Nygöi kaikkiel čoma elos,
Rahvas hyvät, vesselät.
Vaigu aigu eule selgei,
Päivät yödy pimiembät.
***
Aigua älä moiti äijäl,
Jovvat sidä čakata.
Endizeh ei kiänny agjah,
Ei pie sidä varata.
***
Lopuškalgi meijän elos
Vähäzel on parannuh,
Pajata da liiku mieros,
Kuni ei vie hajonnuh.
L’ubov’ Baltazar
Oma Mua 16.10.2024
