Suvikarjalazet starinat – Oma čoma kezämökki
Piäkuva: Mökki on pieni, ni lehetgi luvetah tuagieh pihalla. Lehti tulou kahen kilometrin piässä olijah poštajuaššikkah joga päivä, paičči suovatan da pyhänpiän lehet tullah enzimäissargena. Kuva: Hanna Manni
Suomelazet ollah mökkirahvas, sanotah tuagieh. Äijällä ristikanzalla ongi kezämökki. Moničči ne siirrytäh suvussa sugupolvelda toizella.
Kezämökkilöin da muijen vällän aijan fatieroin miärä on nygöin ozapuilleh 500 000. Niistä puolet on luajittu 1970–1990-luguloilla. Keskimiärin niissä männä vuodena elettih 85 vuorokautta. Se on vähembi kuin korona-pandemien aigah, ga vähä enämbi kuin ennen pandemieda.
Myö elämmä mökillä ozapuilleh kolme kuuda vuuvessa. Mänemmä sinne tavallizesti enzimäzen kerran oraskuun (miikkulankuun) allussa da panemma sen talviunilla ligakuun (pokrovankuun) algupuolella. Toičči olemma ollun mökillä talvellagi.
Kezämökit ollah keskimiärin 91 kilometrin piässä koista. Meijän mökkimatka on 380 km. Vain nedälinloppukylyh sinne ei oigein voi männä.
Meijän kezämökin luadi miun miehen diedo 1950-luvun allussa, da sielä käygi nygöin jo viijes sugupolvi, meijän bunukat. Diedo oli ylen rakas kalastamah, da hiän ei tarvinnun hienuo duaččuo, hiän tarvičči vain hyvän kalajärven rannalla olijan mökin, tilan, kumbazessa voibi lämbiellä, levätä da keittiä syömistä. Buitto heijän perehessä syödih ainos kalua.
MEIJÄN MÖKKI on iellehgi ylen vuadimatoin. Siinä on vain kaksi perttie, keitändäpertti da pikkarane magavopertti. Pihalla on kaksi aittua, kumbazissa voi kezäaigah muata. Ongi äijävähä jygiedä, kun viluh aigah mökillä voi eliä vain kaksi ristikanzua, kumbazet mahutah mökkih. Kezällä toizet voijah muata palatkassa, kun aitatgi ollah täyvet.
Kolme vuotta tagaperin saimma mökillä palazen modernua elosta, kun hankimma sinne pienen päivänpaistopanelin. Suamma siidä sähkyö telefonoih da keskikezällä vähä muuhgi, ga enimyölleh elämmä sähkötöindä elosta. Radivo da lampat ruatah batareiloilla, liziä valgieda suamma tuohuksilla. Syömizet luajimma guazupliitalla da grillissä.
Melgi jogahizella kezämökillä on muailman paras kyly. Muga meilägi. Seže sen sroji miun miehen diedo. Lämmitämmä kylyn tavallizesti joga toine ilda. On čomua kylbie, uija da välillä vain istuo kylyn terassalla da höblöttiä. Muitengi kezämökki ei sua olla ruadoluageri, vain eloksen pidäy olla kebiedä. Pidäy olla aigua olla rauhassa da ruadua mieldäkiinnittäjie dieloloi.
ABA MINTÄH myö olemma kezät mökillä, emmägä lähe lomalla hos ulgomualoilla. Onnakko tärgein syy eliä sielä rakkahalla on luondo, järvi da mečät. Keviällä nägöy da kuulou, konza järvi sulau, puuloin lehet puhetah, mua muuttuu vihannaksi dai kezälinnut tullah da lauletah. Kezällägi luondo muuttuu kaiken aigua, yhet kukat kukitah, toizet kuoleuvutah, linnut suahah poigazie, meččämarjat kypsytäh, enzimäzet grivat da sienet tullah ezih – da myö ihmettelemmä čomua luonduo. Sygyzyllä on siidä tuassen värikästä, kezälinnut planuijah lähtyö, suamma liziä marjua, gribua da siendä.
Luonnon kera eloksessa piäzöy nägemäh satundahizie dieloloi, kumbazie ei tiijä vuottua edukädeh. Liijatengi linnut järjessetäh meilä uuzie kogemuksie. Erähän kerran linnunpoiga kaimai miuda pihalla päivän, konza mie haravoiččin. Onnakko se arveli, jotta mie olen sen emä. Kerran sorza toi poigazet syömäh pihan mussikoi. Erähie vuozie tagaperin joučenpereh tuli pihalla syömäh keviällä kylvettyö abilasta. Olimma iäressä nedälin da lässä kaikki abilahat oli syödy sil aigua. Taizi olla magieda.
Konza tulemma kodih pitän mökkieloksen jälgeh, linnafatieran mugavukset tunnutah ylen čomalda. On astienpezokoneh, pölynimijä da muut sähkölaittehet, vezi tulou kruanasta da ligavezi mänöy viemärih dai lämmingi on ilmain halgoloi da päččie. Siidä on tuassen hyvä huaveksie tulijua mökkimatkua.
Hyviä keziä kaikilla!
Teksta: Van’an Martin Ieva
Lähe:
Luve lizäksi
suvikarjalaksi:
vienankarjakši: