Suvannon luonto ja muamon laulut: Vasselei Rohkimainen (90) muistaa paljon tarinoita
Pääkuva: Vasselei Rohkimainen (oikealla) pikkupoikana Mikon kanssa Suvannon kylässä vuonna 1942. Kuva: Vasselei Rohkimaisen arkisto
Suvannon kylä Pistojärvellä Vienan Karjalassa on oululaisen Vasselei (Ville) Rohkimaisen synnyinseutu ja sydämen koti. 90 vuotta juuri täyttäneen miehen kotoa löytyy kaapillinen aineistoa ja muistista tarinoita ainakin romaanin verran.
– Muamoni Muarie oli taitava runonlaulaja. Hiän kaimai pokoiniekat, itki iänellä… Harmi kun ei siihen aikaan 1950–60-luvuilla ollut sanelulaitteita.
– Äiti kuoli Maikkulaan vanhainkotiin vähän ennen kuin sen toiminta loppui vuonna 1967, muistelee marraskuun (2025) alkupuolella 90 vuotta täyttänyt Vasselei (Ville) Rohkimainen.
Suvannon kylä ja Karjalan kaipuu kuuluvat Vasselein puheissa lähes jatkuvana pohjavireenä. Lapsuuden päivistä hän sanoo muistavansa kaiken.
Muamo Muarie Suvannon kodin pihalla vuonna 1943. Kuva: Vasselei Rohkimaisen arkisto
– Olin ehkä viisivuotias, kun veikka Jaakko teki pikkaraisen viikatteen. Lapsesta asti olen niittänyt, ja aikuisena olen osallistunut 30 kertaa Limingassa viikateniiton maailmanmestaruuskisoihin. Se on kova laji, kun 10 aaria, eli 10 x 10 metrin ala niitetään kolmeen-neljään minuuttiin.
Ikämiessarjassa niitettävänä oli 5 x 10 metrin läntti. Lapsuudessa niittotaidot hioutuivat oikeissa heinätöissä.
– Suvantoon perustetun Rajavartijani-kolhoosin niittopalstoilla oltiin yökunnissa niittämässä. Isommat pojat niitti, minä olin kokkina ja haravoin. Saraheinän seassa kun kahlasi, meni jalat verille. Ei ollut kumisaappaita, virsut jalassa siellä mentiin. Ne olivat hyviä jalkineita; kun suolta nousi kankaalle, ne kuivuivat heti, mutta eiväthän ne kauan kestäneet. Tehtiin sitten aina uudet, kun entiset hajosivat.
– Karjalassa oli hyvä elyä, sieltä saatiin luonnosta kaikki. Muamo oli poropaimen, porohiihtäjä, ja kun jatkosota alkoi, Suvannon osuuskunnalla oli poroja 2000 päätä. Äitillä oli 15 poroa omalla merkillä, ja järvessä oli kalaa.
– Kun vaino meni ohi, Suvanto alkoi nousta. Peltoa raivattiin, Ukrainasta tuotiin lehmiä, oli puimakoneet. Suvanto oli sen alueen hallintokeskus, jossa oli kyläneuvosto. Oma koulukin oli.
Suvannon kylää 1940-luvun alussa. Kuva: Vasselei Rohkimaisen arkisto
”Taivas on tulessa”
Jatkosodan alkaessa koulun opettajana oli suomalainen mies, Juntunen, joka pakeni, kun hyökkäys alkoi 1.7.1941.
– Puolet kylästä pakeni. Veikot Antti ja Paavo menivät pakolaisryhmän mukana Tuhkalaan, mutta suomalainen sotilaspartio sai heidät kiinni, ja pakolaiset palautettiin Suvantoon. Kyllä olisi romaanin aiheita.
Romaani näistä kokemuksista ja Suvannon historiasta ehkä vielä jonain päivänä myös ilmestyy, sillä Vasselein poika Samppa Rohkimainen kirjoittaa sellaista parhaillaan.
Aselepo alkoi jatkosodan jälkeen 4.9.1944, mutta venäläiset pommittivat Suvantoa vielä.
– Siellä oli saksalaisten varikko, kaksi metriä korkea bensiinitynnyripino, joka oli venäläisten tiedossa. Yöllä yhden aikaan tuli venäläisten pommilaivue. Tuonne Iivaaran taivaalle lensivät ne tynnyrit ja sinne räjähtivät. Äiti herätti miut ja sanoi, että nouse kahtomaan, taivas on tulessa. Saksalaisia sotilaita oli kylässä vielä 3000, ja heitä kaatui tuona yönä paljon.
– Seuraavana päivänä tuli käsky lähteä Suomeen. Käveltiin 300 kilometriä Suvannosta Ouluun, oli armeijan hevosia ja karjaa. Omia lehmiä saatiin mukaan yksi. Lampaat, vasikat ja koirat piti tappaa ennen lähtöä, se oli vaikea pala.
Varusteet matkantekoon eivät olleet kovin kummoiset, ryysyissä kuljettiin. Oulussa pakolaiset pantiin härkävaunuun. 425 ihmistä kuljetettiin Keski-Suomeen Siilinjärvelle, Alapitkän leirille.
Virallinen Suomi kutsuu Alapitkää ja muita vastaavia paikkoja siirtoleireiksi, Vasselei pitää sanavalintaa kaunisteluna ja puhuu keskitysleireistä. Hän pohtii, ettei muita Suvannosta tuolloin lähteneitä taida olla enää elossa kuin hän.
– On se minun muistin varassa koko juttu.
Suvannon kylän väkeä, mahdollisesti Kiimasvaaran tyttöjä, vuonna 1942. Kuva: Karjalan Sivistysseura, Sampo-tietokanta
Sodan aikana Vienassa poltettiin 60 kylää, ja kylien mukana paloivat myös runot ja laulut. Vienan kylissä sota-aikana TK-kuvaajien ottamista kuvista Vasselei on kuitenkin pystynyt tunnistamaan vanhan kotiseutunsa paikkoja ja ihmisiä.
– Suvannossa oli 29 taloa. Kun nämä saksalaiset ja ruoččit [suomalaiset] perääntyivät, vain Mikkilän aitta ja Hotakan riihi jäivät polttamatta. Jo vuoden päästä tulivat ensimmäiset paluumuuttajat ja alkoivat rakentaa Suvantoon mökkejä uudestaan. Miehet kaatui, 23 lähti sotaan ja kolme heistä palasi. Siitä ei ole paljon kirjoteltu, sanoo Vasselei.
Rohkimaisen isä, tuatto ei ollut enää mukana talvi- ja jatkosodan melskeissä.
Isän kohtalo on painanut mieltä.
– Meijän tuatto oli Karjalan kapinan jälkeen Suomessa seitsemän vuotta. Vuonna 1928 hän tuli viimeisen amnestian jälkeen Suvantoon. Vuonna 1938 Stalinin vainoissa tuatto sitten vangittiin ja ammuttiin kansanvihollisena, Vasselei kertoo.
Arkistot ja Ontipan laukku
Vasselei on kerännyt vuosien varrella runsaasti materiaalia menetetystä Suvannon kylästä – ja paljon muustakin.
Viimeisimmän matkan Suvantoon hän teki juuri ennen koronaa vuonna 2020. Aineistoa on tallessa kokonaisen kaapillisen verran.
Vuodesta 1992 lähtien hän teki joka vuosi matkan Karjalaan, jossa keräsi tietoa, haastatteli ihmisiä ja valokuvasi. Karjalaan tekemiensä matkojen lisäksi Vasselei on käynyt keräämässä tietoa lukuisista arkistoista, muun muassa Arkangelin arkistosta, SKS:n kansanrunousarkistosta, Sota-arkistosta, Kansallisarkistosta ja Oulun maakunta-arkistosta.
Suvannon kylää vuonna 1942. Kuva: Karjalan Sivistysseura, Sampo-tietokanta
Vasselein keräämä aineisto on ollut esillä vuonna 2007 Oulussa Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseossa Vienan Karjalan kulttuurin näyttelyssä. Näyttelyä koottaessa hän toimi myös asiantuntijana.
Oulun jälkeen näyttely kiersi Kuusamossa, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. Vasselein kokoamaa aineistoa oli esillä myös vuonna 2010 Maikkulan kirjastossa ja Kuusamon Tie Vienaan -symposiumissa, jossa hän kertoi laukkukaupan historiasta.
Vasseleita voi käsi sydämellä kutsua myös vienalaiseksi kansantaiteilijaksi, niin monet kerrat hän on rikastuttanut karjalaisten heimopäiviä ja muita juhlia.
Kun hän oli lapsi, muamo Muarie lauloi aina arkiaskareita tehdessään, ja runolaulun sanat ja sävelet tarttuivat Vasselei-pojan mieleen. Pintaan ne alkoivat nousta vanhemmilla päivillä, kun työelämä hellitti ja aikaa oli enemmän.
Monituisia karjalaisia juhlia Vasselei onkin lämmittänyt runolaulullaan ja vakuuttavalla laukunkantajahahmollaan.
– Minullahan on tämä 1850-luvulta peräisin oleva Ontipan laukku, tai Vasselein laukku. Aika monessa paikassa se on maailmalla kiertänyt.
Laukkukauppiaan laukkuun, suureen nahkaiseen sumčaan mahtui 80 litraa tavaraa. Vasselein laukku on peräisin Pohjois-Vienasta 1850-luvulta. Piirros: Samppa Rohkimainen
Suuren nahkaisen laukkukauppiaan laukun, sumčan, tilavuus on 80 litraa. Kantohihnan leveys on kymmenen senttimetriä, mutta silti askarruttaa, kuinka laukkurit ovat jaksaneet kulkea kymmeniä ja satoja kilometrejä suuren taakkansa kanssa.
Oltuaan 50 vuotta työelämässä, pääosin autosähkö- ja elektroniikka-asentajana, Vasselei antautui vienalaisuuden ja karjalan kielen asioille. Hän on aktiivinen toimija Pohjois-Viena -seurassa ja sen karjalan kielen kerhossa.
– Onko karjalan kieli vähän nousussa, sen harrastusta on nykyään paljon.
Margit-vaimon juuret ovat suomenkielisessä Jaakkimassa, Sorolan saaressa, mutta Vasselei pakisou vienankarjalaksi kotonakin. Ja hyvinhän Margit sitä ymmärtää.
– Miun kanssa on pakostakin joutunut karjalaa oppimaan, Vasselei myhäilee.
Yhteys Itä-Karjalan sukulaisiin
Itärajan takaa Vasselei löysi lopulta myös sukulaisiaan – 50 vuoden hiljaisuuden jälkeen.
– Kun Pääjärvelle rakennettiin metsätyökeskusta, sieltä tuli yhden automiehen mukana minulle kirje siskoltani Matro Rohkimaiselta, joka oli työssä TVH:lla.
Rakennusprojektiin Pääjärvellä osallistuneet Neuvostoliiton kansalaiset eivät saaneet olla puheissa suomalaisten rakentajien kanssa.
– Matro-čikko kuitenkin kirjoitti ensin automiehelle, että sodan jälkeen hänen muamonsa ja kolme veikkoa vietiin Suomeen, eikä heistä sen jälkeen ollut kuulunut mitään. Veikkojen nimet olivat Antti, Paavo ja Vasselei. Se automies oli heti hoksannut, että nämä miehethän olivat käyneet hänen luonaan kylässä kalareissullaan Kuusamossa. Näin löytyi yhteys. Matro laittoi sitten autoilijan mukana suomen kielellä kirjoitetun kirjeen.
– Kyllä miulla kädet vapisi, kun avasin kirjettä.
Vasselei tapasi siskonsa Matron ensimmäisen kerran Leningradissa vuonna 1980. Yhteydenpito melkein 20 vuotta vanhemman siskon kanssa jatkui, ja tämä tuli myöhemmin kaksi kertaa myös käymään Oulussa. Toisella kerralla hänellä oli mukana myös tyttärensä Zinaida.
– Sitten kun Pohjois-Viena -seura alkoi tehdä retkiä, minä kävin omalla autolla 50 kertaa Venäjällä. Tuli käytyä moskovat ja petroskoit, kävin myös Kantalahdessa. Se oli hieno paikka, jonka pohjoisreunalla oli vuori ja viimeiset karjalaiset asutukset. Kantalahdestahan on syntyisin myös vienankarjalan kirjakielen tuatto, professori Pekka Zaikov.
– Taivahan tuatolle saa olla kiitollinen, kun saatiin vielä sukulaisiin yhteys – olisi voinut mennä niinkin, ettei mitään yhteyttä olisi syntynyt, pohtii Vasselei.
Luontoa, hiihtoa ja matkamiehen ristejä
Yhdeksänkymppisen jalka nousee vielä hyvin luontomaastossakin, ja haastattelua edeltävän päivän metsäreissulla oli puolukkaämpäri tullut lähimetsässä täyteen.
Myös hiihto on ollut Vasseleille elämän mittainen harrastus. Maailman vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty hiihtotapahtuma, Oulun Tervahiihto, on saanut Vasselein osallistujakseen yli 50 kertaa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran nimellä Oulun hiihto vuonna 1889, ja Tervahiihdoksi sen nimi muutettiin vuonna 1955.
Hiihtäjä Suvannossa 1940-luvulla. Kuva: Vasselei Rohkimaisen arkisto
Kaipa 90 elettyä vuotta hidastaa hieman jokaisen askelia. Viisaana miehenä Vasselei haki kuntoutusta, mutta sitkeyttä vaadittiin siinäkin hommassa.
– Kuntoutusjakso Rokuan kuntoutuslaitoksessa on nyt mukava, mutta kovan työn takana se oli: kolme anomusta piti lähettää Valtionkonttoriin. Kaksi kertaa siellä ensin tyrmäsivät, kai sen takia, kun olin 9-vuotiaana Neuvostoliiton kansalainen. Kolmannella kerralla Kela sitten myönsi veteraanikuntoutuksen, olinhan alle 10-vuotiaana lähettinä Suomen armeijalle, kertoo Vasselei.
Matkamiehiä ja muita poluilla kulkijoita siunaamaan Vasselei on veistänyt elämänsä varrella monta matkamiehen ristiä. Tuorein Vasselein veistämä matkamiehen risti pystytettiin ja vihittiin käyttöön syyskuussa Oulussa, Pohjois-Viena -seuran järjestämässä Maikkulan pruasniekassa (ks. Karjalan Heimo 9–10/2025, s. 167). Sen poikkipuu on veistetty Vienasta peräisin olevasta 200-vuotta vanhasta puusta.
Yhden ristin Vasselei sai aikanaan veistää myös vanhaan kotikyläänsä Suvantoon.
– Suvannon sillan korvassa oli matkamiehen risti, jonka minä tein. Se vietiin paloina ja koottiin siellä paikan päällä. Pääjärven hallinnolta oli kysytty lupa ristin pystyttämiseen, ja Pääjärven johtaja oli sitä siellä vastassa. Heinäkuun alussa 1977 siellä oli suuret juhlat, ristin pystytti Pohjois-Viena -seura.
Vielä tulee 90 vuotta elämänpolkua taittaneelle miehelle mieleen runo, joka kertoo, miksi matkamiehen risti on tärkeä perinne.
Jo aivoin saloihin Karjalan
Tuli sanoma valosta taivahan.
Se löysi tien pirtteihin harmaisiin
Ja heimoni herkkiin sydämiin.
Pyhä risti säteili kirkkauttaan
yli karun ja pimeän heimoni maan
Se valaisi polkua kulkijain
sekä siunasi toimia raatajain.
Toivotamma Vasselei Rohkimaisella ta hänen perehellä monie armorikkahie vuosie, lujua tervehyttä ta pitkyä ikyä!
Teksti: Katri Kovasiipi
Vasselei Rohkimainen perheeltään 90-vuotislahjakseen saamansa, Jussi Hukkasen maalaaman muotokuvan edessä marraskuussa 2025. Kuva: Samppa Rohkimainen
9O VUOTTA: VASSELEI ROHKIMAINEN
* Syntyi muamoltaan Muarielta saamansa tiedon mukaan mikkelinpäivänä, ”potakan noston aikaan sykysyllä 1935”. Passissa syntymäpäiväksi on merkitty 10.11.1935.
* On kastettu yhteensä neljä kertaa: ensin pian syntymän jälkeen syksyllä 1935. Kastaa piti kolmen vuorokauden sisällä, koska lapsia kuoli noihin aikoihin paljon erilaisiin kulkutauteihin, kuten isorokkoon.
* Toisen kerran heimosotilaiden pataljoonaan kuulunut pappi kastoi luterilaisiksi ”kaikki lapset, jotka kiinni sai”.
* Kolmas kaste tapahtui Alapitkän leirillä syksyllä 1944, jonne tuli ortodoksipappi Yrjö Olmari (myöhemmin arkkipiispa Paavali). Nyt Vasselei sai ortodoksisen kasteen.
* Neljännen kerran Vasselei kastettiin Oulussa 17-vuotiaana. ”Myö tiällä elimmä kuin kuolleet sielut, meillä ei ollut minkäänlaisia papereita”, hän kertoo. Vasselei meni kahden veljensä kanssa rovasti Talstan luo Aleksanterinkadulle ortodoksikirkon konttoriin, jossa Talsta mirhavoiteli veljekset.
* Avioitui Sortavalan Jaakkimasta tulleen Margit Holopaisen kanssa 24.1.1965. He saivat kaksi lasta. Lastenlapsia on kuusi ja lastenlastenlapsia neljä.
___________________________
Lisää luettavaa:
Vasselei (Ville) Rohkimaisen syntymäpäiväuutinen Uutisčupussa.
Lisätietoa Pistojärvestä ja Suvannon kylästä: Karjalan Heimon Pistojärven
erikoisnumero Sampo-tietokannassa:
____________________________
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimossa 11–12/2025.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/
Lähetä palautteesi tästä artikkelista: