Emeritaprofessori Pirkko Nuolijärvi: ”Päättäjillä on moraalinen velvoite edistää karjalan kieltä”

”Suomessa on tajuttu hirveän myöhään, että karjalan kieli on kieli, ja täällä on karjalankielisiä ihmisiä, joille se on äidinkieli”, toteaa Pirkko Nuolijärvi. Kuva: Foto Nyblin

Kotimaisten kielten keskuksen entinen johtaja, karjalan kielen elvytysohjelman asiantuntijaryhmää johtanut Pirkko Nuolijärvi uskoo, että elvytysohjelman toimenpiteet eivät jää kuolleeksi kirjaimeksi.

Karjalan kielen asiantuntijaryhmä aloittaa tänä syksynä viimeiset toimintakuukautensa. Viimeisinä töinään se haluaa varmistaa, että kielen elvyttämiseksi esitetyt toimenpiteet lähtevät käyntiin.

Vuonna 2023 aloittanut valtioneuvostotason työryhmä julkisti toukokuussa karjalan kielen elvytys- ja toimenpideohjelman, joka sai näkyvyyttä valtakunnallisia medioita myöten. Julkisuuden huomio keskittyi kuitenkin ohjelman sisältöön, jolloin kysymykset käytännön toteutuksesta jäivät vähemmälle.

“Ohjelmateksti ei takaa, että karjalan kielen asema kohentuu”, elvytysohjelman vastaava kirjoittaja, projektitutkija Niko Tynnyrinen huomauttikin Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla julkaistussa tekstissään. Hän totesi myös, kuinka elvytysohjelman julkaisutilaisuudessa esitettiin useampia ministeriöille suunnattuja kysymyksiä siitä, miten ja milloin elvytystoimenpiteisiin aiotaan tarttua.

Karjalan kielen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, emeritaprofessori ja entinen Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi sanoo, että päättäjillä on moraalinen velvoite edistää karjalan kielen elvytyksen toimenpideohjelmaa.

Elvytysohjelman julkistustilaisuudessa Nuolijärvi huomautti, miten suosituksia Suomessa kyllä osataan tehdä. Niiden noudattamisen laita on kuitenkin toinen.

– Kielitieteen päivillä keskustelin kollegoideni kanssa, miten on merkillistä, jos asiantuntijoita käytetään hyväksi, mutta papereilla ei ole mitään merkitystä. Se on järjetöntä ajankäyttöä, hän sanoo.

Pirkko Nuolijärvi ei kuitenkaan usko, että karjalan elvytyksen toimenpideohjelma jää kuolleeksi paperiksi. Aikaa sen edistäminen voi silti viedä.

– Ohjelmassa on varmasti ehdotuksia, joiden toteutuminen on varsin ison kynnyksen takana, jos olen realisti.

Hän vertaa tilannetta vuonna 2015 voimaan tulleeseen viittomakielilakiin, joka oli niin ikään ”ison työn takana”.

KARJALAN KIELEN asiantuntijatyöryhmän jäljellä oleviin tehtäviin kuuluu ”ehdotettujen toimenpiteiden seuraamista ja niiden käynnistymisen tukemista”.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ryhmä on syyskuusta alkaen yhteydessä viranomaisiin ja seuraa, miten toimenpide-ehdotukset etenevät valtionhallinnossa ja muilla päätöksenteon tasoilla.

Karjalan kielen elvytysohjelmassa vaaditaan, että elvytystoimenpiteiden valmistelu käynnistetään niin pian kuin mahdollista. Nuolijärven mukaan on kuitenkin vaikea arvioida, miten yhteydenotot otetaan ministeriöissä vastaan ja valmistelu lähtee käyntiin.

– Tässä on monentasoisia ehdotuksia. Osa on helpompia käynnistää, osa on pidempiaikaisia.

Toimenpideohjelmassa on yhteensä 23 erilaista esitystä karjalan kielen elvytystoimenpiteiksi. Niistä kullekin on nimetty mahdollisia vastuutahoja ja alullepanijoita. Pirkko Nuolijärvi nostaa esiin erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja oikeusministeriön.

Nuolijärvi huomauttaa, että toimenpideohjelman ehdotuksista moni on esitetty jo aiemmin, esimerkiksi vaatimus karjalan kielilaista. Laki takaisi selkänojan monelle muulle kielen elvyttämistoimenpiteelle.

Jos kielen asemalle ei löydy edistäjiä, työryhmä aikoo Nuolijärven mukaan kysyä myös tästä.

– Miksi ei tapahdu? Mihin kompastutaan koko ajan?

Yksi elvytysohjelman toimenpide-ehdotuksista on jo ehtinyt toteutua: karjalan kielelle on päätetty perustaa Kotimaisten kielten keskukseen oma lautakunta. Karjala on ollut ainoa kotoperäinen kieli, jolla ei tähän mennessä ole ollut lautakuntaa.

UUSIEN TOIMIEN lisäksi karjalan elvytyksen toimenpideohjelma helpottaisi jo käynnistyneen kielenelvytyksen jatkamista, kun sille luotaisiin vakituiset rakenteet ja rahoitus.

Nykyisellään karjalan kieltä on elvytetty määräaikaisilla projekteilla ja hankkeilla. Rahoitus on saatu aina muutamaksi vuodeksi kerrallaan. Nyt tavoitteeksi on otettu, että kielelle saataisiin pysyvä tuki.

”Elvytystoiminta ei saa olla riippuvaista hankerahoituksista ja painottua vapaaehtoisissa järjestöissä tehtävään työhön”, elvytysohjelmassa linjataan.

Pirkko Nuolijärvi ihmetteleekin, miksei karjalan kielen jo nyt saamaa julkista rahoitusta voisi tehdä pysyväksi.

– Jos valtion rahallinen tuki voidaan antaa määräaikaisena, miksi sitä ei voida antaa jatkuvana?

Vuonna 2022 ilmestyneessä valtioneuvoston kielipoliittisessa ohjelmassa huomautetaan, että karjalan kieli lähtee takamatkalta verrattuna muihin vähemmistökieliin. Tämä johtuu siitä, että se on lainsäädännöllisesti ja yhteiskunnan tarjoamien rakenteiden ja tukitoimien suhteen heikommassa asemassa kuin esimerkiksi saamen kielet, viittomakieli ja romanikieli.

Myös Nuolijärvi huomauttaa, että karjala on ollut hyvin syrjitty. Hän ihmettelee sitä, miksi se ei ole saanut viime vuosien aikana samanlaista laillista asemaa kuin muut alueemme vähemmistökielet.

– Suomessa on tajuttu hirveän myöhään, että karjalan kieli on kieli, ja täällä on karjalankielisiä ihmisiä, joille se on äidinkieli, hän pohtii.

Nuolijärvi nostaa esiin myös poliittisia ulottuvuuksia, jotka ovat voineet hidastaa kielen aseman parantamista. Kun kansalliskielten eli suomen ja ruotsin puhujien oikeuksien toteutumista on Suomessa korostettu, muut kielet ovat jääneet syrjään, hän huomauttaa.

– Pelätäänkö, että se on muilta pois, jos karjalan kielellä on pysyvä tuki? Toisaalta hidastelua on nähty aikoinaan myös muiden vähemmistökielten edistämisessä. Inarinsaamen kielipesät eli vähemmistökielen siirtämiseen keskittyneet varhaiskasvatuksen kielikylpyryhmät ovat osoittautuneet menestykseksi uhanalaisen kielen säilyttämisessä.

Pirkko Nuolijärvi huomauttaa kuitenkin, kuinka myös saamen kielipesillä meni pitkään saada julkinen rahoitus. Tätä ennen asiaa edistivät aktiiviset kielenkäyttäjät Suomen Kulttuurirahaston tuella.

– Siinäkään valtio ei ollenkaan ollut ensisijainen moottori.

KARJALAN KIELEN asiantuntijaryhmä ehdottaa elvytysohjelmassa niin sanottujen karjalaisten kansankäräjien perustamista karjalankielisten kysymysten järjestämiseksi ja viranomaisyhteistyön kokoamiseksi. Järjestelmä vertautuu Suomessa esimerkiksi saamen kieltä edistävään Saamelaiskäräjiin ja ruotsin kieltä edistävään Folktingetiin.

Pirkko Nuolijärven mukaan ehdotuksessa ”ei ole mitään ihmeellistä”. Hän huomauttaa, että vastaavanlaisia ratkaisuja on olemassa myös monessa muussa maassa.

Opetuksen rooli on Nuolijärven mukaan niin ikään keskeinen karjalan kielen edistämiseksi. Nyt karjalaa opetetaan yliopistossa sekä kansalais- ja työväenopistoissa, mutta ei kouluissa.

Teoriassa kielen opettaminen kouluissa onnistuisi jo nyt. Opetushallituksen tulkinnan mukaan oppilaalla voisi olla oikeus karjalan kieleen oman äidinkielen opetuksena kaksi tuntia viikossa, elvytysohjelmassa huomautetaan.

Tieto Opetushallituksen linjauksesta ei kuitenkaan ole levinnyt laajalle, koska karjalan kieltä ei ole mainittu asian yhteydessä erikseen.

Lisäksi tällaisen opetuksen valmisteleminen olisi opettajille työlästä, koska oppimateriaaleista on pulaa, elvytysohjelma huomauttaa.

Nuolijärvi nostaa esiin myös karjalan kielen opettajakoulutuksen sekä karjalan kielitutkinnot, joista jälkimmäiset voisi hänen mukaansa käynnistää nopeastikin. Tutkinto tekisi karjalasta tasavertaisen muiden kielten kanssa, kun sen osaamisen voisi osoittaa samalla tavalla kuin muidenkin kielten taidon.

Lisäksi Nuolijärvi korostaa karjalankielisen toimituksen luomista Yleen. Hänen mukaansa Itä-Suomen yliopiston karjalan kieliasiantuntija joutuu nyt kääntämään uutisia kiireellä karjalaksi muiden töidensä ohella.

Tuukka Tuomasjukka

Lähetä palautteesi tästä artikkelista:

Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 7–8/2025.

Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.

Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.

Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/