Kuva: Ortodoksikarjalaisuutta käsittelevän videoteossarjansa uusimmassa osassa Minuška (2024) taiteilija Henna Hyvärinen haastattelee kieliasiantuntija Natalia Giloevaa. Kuva: Henna Hyvärinen.
Taiteilija Henna Hyvärisen videoteossarja käsittelee ortodoksikarjalaista kulttuuritaustaa kolmen sukupolven näkökulmasta. Suomeksi ja karjalaksi käydyt arkiset keskustelut vievät katsojaa lempeän kiihkottomasti kohti karjalaisuuden ja karjalaisen identiteetin kysymyksiä. Samalla taiteilija käy kohti perheen kieltä, jota hän itse ei osaa puhua.
Midäbo karjalažus on tänäpäi? Ketbo pietäh iččiedäh karjalazinnu, kel on karjalaine identitiettu da kuibo se nägyy heijän jogapäivähizes elokses 2020-luvun Suomes? A mittuinebo on karjalažuon azemu da sen tulien aijan nägymät eri karjalazien sugupolviloin iččeh mugah?
Mitä karjalaisuus on tänä päivänä? Ketkä identifioituvat ja kokevat itsensä karjalaisiksi tänään, ja miten se näkyy heidän arjessaan 2020-luvun Suomessa? Entä miltä näyttävät karjalaisuuden asema ja sen tulevaisuudennäkymät eri karjalaissukupolvien itsensä hahmottelemina?
Näitä kysymyksiä pohtii taiteilija Henna Hyvärinen autobiografisen videoteossarjansa kautta. Sarjan videoteokset käsittelevät ortodoksikarjalaista kulttuuritaustaa ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven näkökulmasta. Teoksissa puhutaan suomea ja karjalaa, tekstitykset ovat tapauskohtaisesti karjalaksi tai suomeksi sekä englanniksi.
Henna Hyvärisen videoteoksesta Misukeitto (2022). Kuva: Johanna Naukkarinen
Teossarjan ensimmäisessä osassa Misukeitto (2022) Hyvärinen on pilkkireissulla äitinsä kanssa ja kyselee rauhalliseen tahtiin tämän muistoja, kokemuksia ja käsityksiä ortodoksikarjalaisen evakkoperheen jäsenenä. Arkisen juttelun kautta esiin nousevat äiti-tytär-suhde, identeettikysymykset, ajatukset kielen ja kulttuurin elvyttämisestä sekä sukupolvien yli siirtyvät ja katoavat asiat.
Sarjan toisessa osassa Zuaharivetty (2023) taiteilija haastattelee sukunsa vanhinta, Laatokan Karjalassa syntynyttä sukulaistaan. Tarinointia kuvittavat haastateltavalle rakkaat hevoset, vanhat valokuvat ja piirrosanimaatiot, jotka yhdessä äänieditointien kanssa laajentavat teoksen ilmaisua myös muistojen sekoittumisen ja hämmennyksen alueille, joita sanoilla ei voi tavoittaa.
Henna Hyvärisen videoteoksesta Zuaharivetty (2023). Kuva: Johanna Naukkarinen
Kielen elvyttämisestä kohti kielen kehittämistä
Kolmas, äskettäin valmistunut teossarjan osa Minuška (2024) rakentuu karjalaisen kieliasiantuntijan, opettajan, kääntäjän ja tutkijan Natalia Giloevan eli Hiloin Natoin haastatteluun.
Hiloin Natoi on Yleisradion ainoa karjalankielisten uutisten (Yle Uudizet karjalakse) kääntäjä ja lukija, ja haastattelu on kuvattu hänen työympäristössään Joensuussa. Natalia Giloeva työskentelee Itä-Suomen yliopistossa karjalan kielen opettajana ja karjalan kielen elvytyshankkeessa livvinkarjalan murteen kieliasiantuntijana.
Hiloin Natoin haastattelu on rinnakkaiskielinen, eli Henna Hyvärinen puhuu suomea ja Hiloin Natoi karjalaa. Teosta esitellessään Hyvärinen kuvailee sitä kolmannen sukupolven karjalaisen road tripiksi karjalaisuuden tutkimuksen ytimeen: tekijänsä sanoin teos on ”kielen lävistävä sukellus assimilaation kauaskantoisiin vaikutuksiin itsessäni tämän teoksen tekijänä”.
Teossarjallaan Hyvärinen hakee yhteyttä ja tietoa karjalan kielen kehittämisen mahdollisuuksiin. Livvinkarjala on hänelle perheen kieli, jota hän ei kuitenkaan osaa puhua. Tämän kokemuksen jakavat hyvin monet sukujuuriltaan karjalaiset suomalaiset tälläkin hetkellä.
Henna Hyvärisen videoteoksesta Minuška (2024), jossa Hyvärinen haastattelee Ylen karjalankielisiä uutisia kääntävää ja lukevaa Natalia Giloevaa. Kuva: Johanna Naukkarinen
Hiloin Natoi, Natalia Giloeva toteaa teoksessa Minuška, että kielen elvyttämisen sijaan pitäisi puhua ennen kaikkea karjalan kielen kehittämisestä. Esimerkiksi Yle Uudizet karjalakse -lähetyksiä valmistellessaan ja uutisia kääntäessään Giloeva kehittää karjalan kieltä jatkuvasti, uusien ilmiöiden äärellä on tuotettava myös uutta sanastoa. Useimmiten se tapahtuu yhdessä kieliyhteisön kanssa. Onnistuneimmat termit ja sanat jäävät elämään, joskus leviävät jopa suomenkielisten käyttöön. Näin on käynyt muun muassa hauskaksi koetulle sanalle počinruočči (siansaksa).
Minuška on nyt ensimmistä kertaa nähtävillä Turussa, Titanik-galleriassa. Siellä ovat esillä myös sarjan muut osat Misukeitto ja Zuaharivetty, jotka ovat olleet aiemmin esillä Outo Olo -taidetilassa 2022 ja Kohta-taidehallissa 2023. Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluva Misukeitto on parhaillaan esillä myös Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Kuin kotonaan -kokoelmanäyttelyssä.
Teksti: Katri Kovasiipi
Alun karjalankielisen sitaatin livvinkarjalaksi kääntänyt: Natalia Giloeva
Henna Hyvärinen | Minuška
Titanik, Itäinen Rantakatu 8, Turku, 7.7.2024 saakka ti–pe 12–18, la–su 12–16.
Henna Hyvärisen teos Misukeitto on esillä Nykytaiteen museo Kiasmassa, Kuin kotonaan -näyttelyssä 12.1.2025 saakka.
