Laukunkantaja-kolumnisti Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, dosentti ja tietokirjailija. Karjalan kieltä hän on tutkinut ja opettanut Helsingin yliopistossa ja monilla kenttäretkillä Venäjällä. Kuva Jani Laukkanen
Nygözel aigua paistah äijän diversitiettah näh. On äijy uuttu vähembistyö: migrantua, sugupuolivähembistyö, monenmostu uskondollistu vähembistyö. Pagistah monikul’tuuražuos. A synnytähgo täh diversitiettah karjalazet da karjalan kieli?
Ristikanzat puaksuh ollah monikul’tuurahizet da monikielizet. Ga valdivon poliitiekas eule monikielizie yhten yhtä. Statistiekkukeskus keriäy tiedoloi rahvahan muamonkieles. Suomes eletäh statistiekan mugah “kodimualazen kielen pagižijat” da “toizien kielien pagižijat”. Kodimualazie kielie ollah suomen, ruočin da saamen kielet. Karjalan kieldy eule täs statistiekas ni vouse, ei kodimualazis eigo ni toizis kielis. Statistiekan mugah Suomes eläy 900 čečenien kielen pagižijua, 2200 amharan kielen pagizijua da 9000 bengalin kielen pagižijua. A äijygo on karjalankielisty? Ga ni yhty.
Kuibo on roinnuh moine situacii? Tietähhäi yhtelläh nečen lehten lugijat, tietäh hyvin, jotta Suomes eletäh karjalankielizet rahvas. A statistiekan mugah hyö kaikin ollah suomen kielen pagizijoi. Tovessah hyö ollah kaksikielizet, suomenkielizes školas opastunnuot, a sendäh voibi heidy kuččuo ga suomenkielizikse. Tiettäväine muga on äijy mostu saamelastu da ruočinkielisty suomelastu, kuduat ollah statistiekas suomenkielizet.
UVVET MIGRANTAT puaksah ei malteta äijäl suomen kieldy. Sendäh pannah heidy suomen kieldy opastumah, da statistiekas voit nähtä heijän muamonkielet. Vahnat vähembistöt, a maltetah kaikin enämbistökieldy, tietäh, kui eletäh suomelazes yhtehiskunnas. Saamelazil da karjalazil ei pie hommata integraciiopastustu libo kiändäjie.
A toizielpäi vahnat vähembistöt ollah mugaže Suomen algueläjie. Karjalan kieldy on Suomes paistu ylen hätki, ei vähem, migu suomen kieldy. Da saamen kielii on tiettäväine paistu Suomen alovehel vie hätkembä. Nenga pidäs vahnoilla vähembistölöillä olla samanmoizet oigevuot muamankieleh da kul’tuurah, mittumat ollah suomen- da ruočinkielizil. Saamelazien kielellizet da kul’tuurallizet oigevuot ollah eistytty edehpäi äijäl. Hos nämmis oigevuksis täydyy vie ruaduo da riidua, on heil kui saamelazien suudo, mugai kielizakon. A karjalazil eule omua “karjalastu suuduo” eigo ni kielizakonua.
Vähembistöaktivistat paissah äijän sih niškoi, jotta vähembistölöil pidäs kirjuttua oma muamonkieli rahvahalistoregistrah. Da gu pidäs suaha zakonat vähembistökielen situacies. Täs ei ole nimidä pahua, ga eihäi rahvas puaksuh duumaija statistiekkua, zakonua da valdivuo. Äijät ebäröijäh omua kielenmaltuo. Duumaijah, ollougo karjalan kieli minun oigei muamonkieli, oma kieli, minähäi pagizen puaksumbah suomekse.
Ga moizet dielothäi ollah kaikil vähembistökielen pagizijoil. Enämbistörahvahan muamankieli on heijän kaikis parembi kieli, sendäh gu sidä käytetäh školas da ruavos, uudizis da rekluamas. Vähembistörahvahil muamonkielen käyttyö on äijiä vähembi, puaksuh sih paistah vai erähien omien rodnienke. Harvu maltau lugie karjalakse, da sendäh eule harjavundua käyttiä kieldy. Vähembistörahvahan muamonkieli voibi olla enämbistökieles pahem maltettu, ga yhtelläh tärgie da oma.
YLEN HYVÄ OLIS, gu vai zakonan mugah vois olla enäm yhty muamonkieldy, nengahäi on tovelližuos. Karjalaine vois ilmoittua rahvahalistoregistrah muamonkielekse suomen da karjalan kielen, hos ei ni pagizis häi karjalua tävvellizesti. Pidäshäi virguniekoilgi nähtä, jotta muas eläy karjalankielizie rahvahie.
Ga vie pidäs nämmil virguniekoil mustua, gu moizile vähembistökielien pagižijoile, kuduat maltetah suomekse, pidäy tarita palveluloi: kielenopastusta školas, uudizii da programmoi Yleisradios sego kielipezii. Ollahhäi karjalazet sežo Suomen valdivon alguperäzie eläjie, da onhäi heijän kieli igivahnu oza monikul’tuurallistu Suomie.
Tekstu: Janne Saarikivi
Kielentarkastandu: Natalia Giloeva
Huom! Tekstu on livvinkarjalakse, ga sit on suvikarjalazie piirdehie.
Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, dosentti ja tietokirjailija. Isän puolelta hän on karjalaista sukujuurta Laatokan Karjalasta. Karjalan kieltä hän on tutkinut ja opettanut Helsingin yliopistossa ja monilla kenttäretkillä Venäjällä. Saarikivi on kirjoittanut lukuisia tiedejulkaisuja ja yleistajuisia teoksia kielestä.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Kolumni suomeksi:
Miksi Suomen kielitilastossa ei ole karjalan kielen puhujia?
Nykyään puhutaan paljon monimuotoisuuden puolesta. On runsaasti uusia vähemmistöjä: maahanmuuttajia, sukupuolivähemmistöjä, monenlaisia uskonnollisia vähemmistöjä – puhutaan monikulttuurisuudesta. Vaan sopivatko tähän diversiteettien joukkoon myös karjalaiset ja karjalankieliset?
Lukuisat ihmiset ovat monikulttuurisia ja monikielisiä, mutta virallisesti valtio ei tunnista ainoatakaan monikielistä. Tilastokeskus kerää tietoja väestön äidinkielestä, ja väestötietojärjestelmän mukaan Suomessa elää ”kotimaisten kielten puhujia” ja ”vieraskielisiä”. Kotimaisia kieliä ovat suomen, ruotsin ja saamen kielet.
Karjalan kieltä ei ole näissä tilastoissa edustettuna lainkaan, ei sen paremmin kotimaisissa kuin vieraissakaan kielissä. Tilastojen mukaan Suomessa asuu 900 tšetšeenin kielen puhujaa, 2200 amharan kielen puhujaa ja 9000 bengalin kielen puhujaa. Vaan paljonko on karjalankielisiä? Ei yhden yhtä.
Kuinka moinen tilanne on syntynyt? Ainakin tämän lehden lukijat varsin hyvin tietävät, että Suomessa kyllä asuu karjalankielisiä ihmisiä. Kielitilaston mukaan he kaikki ovat kuitenkin suomen puhujia, vaikka todellisuudessa he ovat kaksikielisiä. He ovat käyneet suomenkielistä koulua, joten heitä voi kutsua myös suomenkielisiksi. Tiedetään, että myös monet saamelaiset ja ruotsinkieliset on tilastoitu suomenkielisiksi.
TUOREET MAAHANMUUTTAJAT eivät yleensä osaa suomen kieltä. Sen vuoksi heidät laitetaan opiskelemaan suomea, ja kielitilastosta voit nähdä heidän äidinkielensä. Vanhat vähemmistöt puolestaan jo osaavat enemmistökieltä ja tietävät, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa eletään. Saamelaisille ja karjalaisille ei tarvitse järjestää integraatiokoulutuksia eikä kääntäjiä.
Toisaalta vanhat vähemmistöt ovat Suomen alkuperäisväestöä. Karjalan kieltä on puhuttu Suomessa jo hyvin kauan – eikä yhtään sen vähempää kuin suomeakin. Saamen kieliä on puhuttu Suomen alueella vielä pidempään. Näillä vanhoilla vähemmistöillä pitäisikin olla samanlaiset oikeudet omaan äidinkieleensä ja kulttuuriinsa kuin on suomen- ja ruotsinkielisilläkin.
Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet ovat edistyneet voimakkaasti. Jos näistä oikeuksista koituukin työtä ja toraa, on heillä kuitenkin saamelaiskäräjät ja oma kielilaki. Vaan karjalaisillapa ei ole omia ”karjalaiskäräjiä” eikä myöskään kielilakia.
Vähemmistöaktivistit puhuvat paljon siitä, että vähemmistöillä pitäisi olla mahdollisuus merkitä oma äidinkieli väestörekisteriin. Myös vähemmistökielien asemaa koskevat lait pitäisi säätää kuntoon.
Siinäkään ei ole mitään pahaa, etteivät ihmiset jatkuvasti mieti tilastoja, lakeja ja valtiota. Monet myös epäilevät omaa kielitaitoaan miettien, onko karjalan kieli sittenkään oma, oikea äidinkieli – tuumitaan: minähän puhun useammin suomea.
Nämä samat kysymykset koskevat kaikkien vähemmistökielien puhujia. Enemmistön äidinkieli on heidän vahvin kielensä, koska sitä käytetään koulussa ja työpaikoilla, uutisissa ja mainoksissa. Vähemmistökielen käyttöä on arjessa paljon vähemmän, usein sitä puhutaan vain joidenkin sukulaisten kanssa. Harvat osaavat lukea karjalaksi, minkä vuoksi kielenkäyttö ei harjaannu. Vähemmistökieltä saatetaan osata heikommin kuin valtakieltä, mutta silti se on tärkeä ja oma.
OLISI TODELLA TÄRKEÄÄ, että ihmisellä voisi myös laillisesti olla useampi kuin vain yksi äidinkieli – niinhän asian laita todellisuudessakin on. Karjalainen voisi ilmoittaa väestörekisteriin äidinkielikseen suomen ja karjalan, vaikka ei puhuisikaan täydellistä karjalaa. Virkamiestenkin pitäisi voida nähdä, että tässä maassa asuu ja elää karjalankielisiä ihmisiä.
Pitäisipä näille virkamiehille myös muistuttaa, että suomea osaaville vähemmistökielten puhujille pitää tarjota omakielisiä palveluita: kielenopetusta koulussa, uutisia ja Yleisradion ohjelmatarjontaa sekä kielipesiä. Ovathan karjalaiset Suomen valtion alkuperäisiä asukkaita, ja onhan karjalan kieli ikivanha osa monikulttuurista Suomea.
Teksti: Janne Saarikivi
Suomennos: Katri Kovasiipi
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Lähetä palautteesi tästä jutusta: paatoimittaja@karjalanheimo.fi
Tämä Laukunkantaja-kolumni on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 1–2/2025.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/
