Artikkelit

Vanhassa mustavalkokuvassa kaksi huivipäistä, perinteisiin vienankarjalaisiin arkiasuihin pukeutunutta naista tarkkailee kahta lattialla olevaa kiiltävää samovaaria. Toinen naisista on kumartunut samovaareja kohti, toinen on kyykyssä lattialla niiden edessä.

Juho Remšun näytelmä ”Kouluh lähtö” (jatkuu)

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 18.9.2024

Piäkuva: Emännät vuotetah vierahie ta pannah samovuaroja kiehumah. Kuva: I. K. Inha.

→ Alku Oma Muan n:šša 34: https://uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi/juho-remsun-naytelma-kouluh-lahto/

HENKILÖT:

Petrouna, 50-vuotini talon Emäntä
On’ussa, hänen 16-vuotini tytär
Huoti, hänen 10-vuotini poika
Puavila, hänen 8-vuotini poika
Puapo, 60-vuotini nuapuriemäntä
Hoto, 70-vuotini nuapuriemäntä
Kauriilouna, 50-vuotini “noita-akka”
Kauro, 20-vuotini šulhaismieš
Riiko, 50-vuotini pat’vaška
Jelena, hänen 40-vuotini naini

Emäntä: (ojentuan paperie On’ussalla) Luve šie häntä meilä, jotta myöki tiijämmä, jotta mitä kirjutetah.

Hoto: Aivan hyvin. Luve, luve…

On’ussa: (lukou) Ilmotuš. Petroskoin Šuomenkieliseh opettajaopistoh on hyväkšytty toveri On’ussa Mokkeintytär Prokopjeva. Koulu alkau täšmälläh 1. päivänä šyyškuuta kello 9, šiih aikah kouluh hyväkšyttyjen opaštujien on tultava…

Emäntä: (ankarašti) Šie puaru olet kirjuttan onnakko kaikki asiet šinne niillä herroilla, kun noin tarkoin tiijetäh tuattoš nimi. Miän šukunimie ei ole šuatettu enneinki kirjuttua, a mintähpäš še nyt on šinne šuatettu? Šie aivan arvelet miät värččih panna? Tai tuattoš nimie ei ole šuatettu kirjuttua. Ennein kun mie työnsin kirjoja Mokkeilla Ruoččih, hiän kun šielä kaupičči, ni aina piti panna puumerkki. Šamoin pravlenijašša.

Hoto: Niin še on, kuin kuoma šano. Tosi kuin vesi. (Heilahuttau piätäh).

On’ussa: (šelittäväšti) Ennein kun ihmiset ei šuatettu kirjuttua eikä lukie, ni šilloin täyty panna puumerkki. Nyt kun aletah opaštuo lukomah ta kirjuttamah, ni ei tarviče panna “kleimua”. Kyllä puuštaimilla šuattau kirjuttua vaikka mimmosie nimie.

Emäntä: (välinpitämättömäšti) Olkoh kuin kačo še, vain elä, kullašta kuvattu kukki lapšuon, lähe muailman harteilla. Mänet tukkimeččäh tuattoš keralla ta ruat työtä, ni on mitä pityä. Prituaneita šuat lippahat polvella painua. Et alačči mäne miehol’ah.

Hoto: Kačoi kun Alapiän tytöt on mänty tukkimeččäh, ni vuatetta on kuuluu jo viisintoista koštoloin mieheh, kymmenen räččinyä ta pahuš ni tietänöy mitä vielä šuataneh.

Emäntä: Kuulei liperöisie. A šie olet kuin Šunkun varša. Voisit ruatua kuin heponi.

On’ussa: (piättäväšti) Oli mitein tahanša. Vain mie lähen kouluh. Miun täytyy šuaha oppie. Mie olen nuori ta terveh. Šen lisäkši miula on šuuri halu piäššä tietämäh muailman aseista. (Mänöy kamarih ta vetäy oven kiini).

Hoto: Lähtöy še. Minpä ruat.

Emäntä: (hil’l’akkaiseh, melkein kuiskaten) Tiijän tepšivän keinon. (Karjuu). On’ussa, tule šie tänne.

On’ussa: (tulou avopäin) Noh?

Emäntä: Mäne šie pane kyly lämmitä, vet tuattoš käški panna. Hiän raukka on päivän työššä, ni vaipuu čuutokši.

On’ussa: Missäpä hiän on?

Emäntä: No en tiijä. Huomenekšella on lähten, hoš lienöy Šyvärillä kiven šouvannašša. Jiä šie huomenekši šuahe, ni vet tuattoš lähtöy viemäh venehellä.

On’ussa: (tuumien) No en tiijä. Lähen mie panen kylyn lämmitä kyllä, ka en mie jouva kylpömäh, još ni iänen huomenekši šuahen.

Emäntä: No mänehän pane tulet kiukuah, ni anna trupiu lämmitä. Šiitä kylpie repšuttelemma yheššä. On’ussa ottau takin nuaklašta ta mänöy uloš.

Hoto: (karjuu peräh) Lämmitä hyväkši, jotta mieki šuan hautuo jalkojani ta šivujani.

On’ussa: (pihalla männeššä) No, lämmitän.

Emäntä: Kuule šie, Hotosen! Mie ajattelin, jotta kun ois naittua tuo miän tyttö tuon Hotottaisen Kauron keralla, še poika on kos’s’on On’ussua. Mie tiijän, kuulin iče šen.

Hoto: (ihaštuon) Aivan hyvin ta aivan tänä piänä.

Emäntä: Šie ota ta mäne vie tämä rotina kotihis, ta šiitä mäne käše puapuo tänne meilä.

Hoto: No mie lähen juošša höklyän. (Männeššäh). Tai joutuu matka, šen tiijän.

Emäntä: (ottau puan kiukuašta ta kuatau šiitä lehmällä juomista puuämpärih; kuot’t’elou kiälläh) Kuumahkoista še on, no olkoh. Mussikki juou väki kuumana. (Mänöy).

Puapo ta Kauriilouna: (tullah, puapolla on nyytty kainalošša, rissitäh šilmäh ta šiitä vašta šanotah) Terveh tänne. (Kačellah kummaššellen ympäri huonehta).

Puapo: Šinnekö helvettih on mänty kaikki.

Kauriilouna: Lapši rotiinou, onnakko pitäy lähtie tyhjin koprin.

Emäntä: (tulou, pešöy käteh ta vašta šiitä tervehtiy) Terveh vierahilla. (Šepyäy vierahie). Onnakko on kiukua kuatun, kun tulija.

Puapo: Terveh, Petrounaseni, terveh. En olis ni vielä tullun muitein, ka Hoto tuli kuččumah.

Kauriilouna: Mie vain läksin, jotta enkö ois šuanun Mokkeita hoti yhekši päiväkši kyntämäh. Šänket ainaki olis kynnettävä.

Puapo: Olis ni miula.

Emäntä: (varmašti) Kyllä mie tiijän luvata heposen. Melkeinpä isännän. Še tulou kyntämäh. Varmah en tiijä luvata… no moušot meilä tulou hiät.

Puapo ta Kauriilouna: (yheššä) Hiät!

Emäntä: Niin, hiät. On’ussa, niätšen, arvelou lähtie kouluh, ta mie en piäštäis. Muuta keinuo mie en tiijä, kun naitamma Hotottaisen Kauron keralla. Poika on kyllä prostoin puolehini, vain talo on hyvä. Kun työtä ruatau, ni ei šuolieh šivo. Monta päppyä tienuau vuuvvešša.

Puapo: Šehän on, kuuluu, kos’s’on On’ussua. No parempi on, kun šuatamma miehol’ah, ni on tallešša. Kouluh kun mänöy, ni et šilmie niä.

Kauriilouna: Aivan hyvin, šuata tyttö miehellä, kun on kullan karvani talo. Liäväššä lehmyä kuin hirvie šeisou.

Emäntä: Šie, kukki puaposen, mäne ilmottamah asiešta Hotattaisella. Ta šano, jotta tulkah iče akka enšin, ta rutto. Mie kiellän On’ussua, jotta jättäis huomeneh šuahe lähtöh ta huomenekšella sorokka piähä laitettais.

Puapo: Mie lähen Hotattaiseh, vain nyt pitäis lempie noštua, ta kyly pitäis lämmittyä. (Mänöy). Šua lemmenvaštoja, još ken…

Emäntä: Šiehän še olet, Kauriilouna, noštan lempie toisillaki, ni etkö luatis šitä hyvyä, jottai noštasit On’ussallaki?

Kauriilouna: (hyvilläh) Puitto en noštais. Ihan paikalla lähen kotih käymäh konštivärkkijäni. (On lähöššä).

Emäntä: Tuo kačo kontien rašvua, kiimamečon kupuni ta kuolienrihmua. Ne ainaki.

Kauriilouna: (mielissäh) Ka puitto en, pakaja šie šitä nyt. (Mänöy ta nakrau mielissäh).

Emäntä: (yksinäh) Nyt še kyllä tapahtuu, kun Kauriilounan šaimma puolehena.

On’ussa: (tulou) Nyt jo kylyh lisäsin. Rutto joutuu.

Emäntä: No, hyvä on. Kuulehan, tyttön. Elä lähe tänä iltana, jiä huomenekšeh šuahe, ni tuattoš lähtöy viemäh, ta viepi aivan kotvan matkua huruuttau.

On’ussa: No, voinhan mie jiähä huomenekšeh šuahe. (Mänöy kamarih šalaperäsešti muhien).

Jelena: (tulou, rištiy šilmäh, mänöy šepyämäh Emäntyä) Terveh tänne. Terveh šiulai.

Emäntä: Tule terveh, tulovalla vierahalla. Mitäpä kuuluu?

Jelena: Ei kuulu mitänä. Šiula šitä pitäis kuuluo mitänih, kun kučuit milma tänne.

Emäntä: (näyttäy käsilläh kieltoviittehen) Č-č-č! Č-č-č! (Mänöy, avuau kamarin oven). On’ussa hoi, mäne šie šua liäväh halkuo.

On’ussa: (tulou) Terveh vierahalla. (Mänöy uloš).

Jelena: Terveh šiulai.

Emäntä: Tiän poika on kos’s’on On’ussua, ta On’ussa nyt tänä iltana arvelou lähtie. Mie ajattelin, jotta emmäkö myö heitä šuorieh šuattais yhteh.

Jelena: Kun myö voisima niin ruatua. Kakšin käsin ottasin vaštah tuommosen min’n’an.

Emäntä: No niin kun on kerran as’s’at, ni ota ta mäne kotihis, ta tulkuat vähäsen ajan piäštä joukolla käymäh.

Jelena: No mie lähen ta järješšän kaikki as’s’at kuntoh. Jiäkyät tervehekši. (Mänöy). Tapahtuu še.

Emäntä: Mäne tervehenä. No, puitto ei.

Huoti ta Puavila: (tullah) Kačoi, muamo, kun on kaunis kalenteri.

Emäntä: (tarkaššellen) No onhan tuo. Ašettakkuat nyt še tuoh ikkunakorvah. Oho kulkkuhullini kun tulou kaunis.

Huoti: Myö panemma tuoh oprasan reunah.

Emäntä: (juohattuan) Ka oprasojen reunah ei šua panna šemmosie. Kun vain pannetta, ni Jumala antau meilä riähkyä. (Pojat nakretah ta lipatah šilmyä toisillah.)

Emäntä: Mitä vielä nakratta, puarut. Jumalahan ne riähät antau.

Puavila: Emmäi mitä.

Emäntä: Mie lähen liäväh. Olkuat hil’l’akkaiseh, elkyätkä mellaštakkua. (Mänöy).

Puavila: Läkkä myö klikkih!

Huoti: Läkkä! Läkyä! (Lähetäh mellaštuan).

→ Jatkuu

Vienakši kiänti Valentina Karakina. Oma Mua 18.9.2024.

 

Lue nämäkin:

Mujeh on tapahtuman keškukšešša

Mujeh on tapahtuman keškukšešša

Festivalin konsertissa esiinty Tuari-folkryhmä Petroskoista / Mujehet piti ottua verkoista ta puhistua ne. Kuvat: Aleksandra Lesonen. Vuokkiniemeššä piettih Mujeh-festivali. Šajekuun 5.–6. päivinä vanha karjalaini kylä tuaš otti vaštah vierahie šuureh...

Ivo, Mečän Kuningaš da jänikset – šuarna tverinkarielakši

Ivo, Mečän Kuningaš da jänikset – šuarna tverinkarielakši

Piäkuva: Ivo kizuau kartih Mečän Kuningahanke. Kuva: Anatolii Fedotočkin (Kegri) Tämä oli ennen eliässeh. Tihieššä korvešša, kušša šammal kabaloičči jogohizen puun da kašše nouzi tyvilöin välissä, eli Mečän Kuningaš. Hiän oli kaikkien zvierin herrana, da hänen šana...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.