Piäkuva: Karjalaisien naisien kruutissa on räččinä, alušhameh, košto (lk ferezi), peretniekkä ta piähineh. Paikka on kaikista universualisin ta huokein piähineh. Kuvašša Sofa Masaltseva. Kuva: Jegor Masaltsev
Viime aikoina karjalaiset perintehelliset kruutat ollah šuatu inehmiset kiinnoštumah. Ei voi olla iluol’ematta, kun nykyjäh niin äijät ristikanšat tahotah šuaha omat kruutat.
Meijän karjalaisien perehissä kruuttien ompelomisen perinneh katkei, ta šen takie voipi olla jykietä šuaha oikiet tovenperäset tiijot kruuttien ompelomisešta ta piäššä jälelläh juurilla.
Miula luonnistu olla ruavošša Kižin musejon etnogruafisešša ošaššošša, ka niise olla yhtevyöššä karjalaisien kruuttien ammattilaisien kera Vokrug Krosno -studijošša, Karjalan kanšallismusejon ruatajien kera ta niise Kajahuš-yhtyvehen ruavon kautti. Šen tähen toivon, jotta olen tarpehekši pätövä tämän kirjutukšen kirjuttamiseh ta tahon jakua niise lehen lukijilla miun tietämyä.
Täššä kirjutukšešša kerron juuri perintehellisien kruuttien etnogruafisešta luatimisešta. Tahon niise lujottua, jotta en pie stilisointie huonona as’s’ana enkä taho šoimata epätarkkuošta inehmisie, kumpasilla vain ei ollun mahollisutta šuaha tarpehekši tietuo. Šitä paičči jokahini piättäy iče, tahtouko hiän ičelläh etnogruafisešti tovenperäiset kruutat vain ompelisko karjalaisista kruutista inspiroitunuon puvun.
Karjalaiset perintehelliset kruutat ollah oikein šuuri aihe ta on aika jykietä kertuo heti kaikešta šamalla, šentäh tänäpiänä otamma kačeltavakši naisien kruuttien perušas’s’at. Karjalaisien naisien kruutissa on räččinä, alušhameh, košto (lk ferezi), peretniekkä ta piähineh. Kruuttien värit riputah ijäštä, esim. nuorella neiččyöllä, kumpani eččiy jo mieleššäpiettävyä äijälti esiintyy ruškie ta še on niise pruasniekkaväri. Mitä vanhempi naini on, šitä tummemmat kruuttien värit ollah.
Naisien räččinät
Naisien räččinäššä on kakši ošua: emušta/alaset (alaoša) ta yliset/stuanut/hiemat (yläoša). Pitäy erikseh mainita, jotta emušta on räččinän pakollini oša. Šitä piettih alušvuattiena ta niise še autto näyttämäh puhkiemmalta. Helmašša olija merkkauš tahi prošva luatiu šuojelušympyrän. Emuštua ommeltih koissa kuvotušta kankahašta kun šitä ei näkyn (še on koššon alla).
Onnakko kylvön aikana koššon helma noššettih juuri šentäh, jotta neičyt vois näyttyä omua ompelomisneruo. Yliset ollah oššetušta kankahašta ta še on merkki šiitä, kuin äijä rahua perehellä on ta mimmoista kankašta še voipi oštua. Esimerkikši Vienan Karjalašša ruškiet pikkukuvijolliset räččinät (hot’ pilkulliset) oltih ušeičči käytöššä. Rikeneh räččinät oltih vualiet: valkiet, vualienruškiet, vualienšiniset, keltaset, pieniristikirjaset, pienijuovikkahat. Šuomešša eläjien karjalaisien kruutissa näkyy šuomelaisen puvun vaikutuš, kun täštä kaikista moninaisuošta rahvaš ušeičči valitah juuri valkien niin kuin paijat šuomelaisešša puvušša. Muka karjalaiset pruasniekkaräččinät puolalaisien hiemojen kera oltih niise valkiet, onnakko šuali penkuo tätä monimuotosutta ta keškityttih vain yhteh vaihtoehtoh.
Kuvašša Sofa Masaltseva, kuva: Jegor Masaltsev.
Mainičen muutki räččinän stiil’at. Vienan Karjalašša räččinät rikeneh oltih pitkähiemaset, mi johtuu ilmaššošta (muiskaräččinät, muiskattomat ta pomorilaiset). Šuvi-Karjalašša čestissä oltih lyhtyhiemaset, ka pruasniekkavarianttina jo mainitut puolalaishiemaset, nauhakujalla krupitetut, ka piällä korisseltih šulkkulentoilla. Karjalaiset kruutat ollah aika puhkiet, niise valkeih pruasniekkahiemoih pantih hot’ paperie tahi pumpulie.
Vielä yksi ominaisuš on puvun monikerrokšisuš. Šen tähen tulija kohta on alušhameh. Oli oikein tärkietä näyttyä šen avulla vielä puhkiemmalta, šentäh hamehie voipi olla vieläi muutoma, erityisešti pruasniekkavariantissa. Še johtuu šomušstandarttiloista – šiih aikah naisen piti olla väkövä, terveh ta lihavaini. Laihat ta hoikat neiččyöt voitih panna muutoman koššon tahi vieläi kiärie matot vyöllä. Ämmöt šanottih, jotta ilman alušhamehta neičyt näytti “šilliltä”. Šen lisäkši juuri alušhamehen tähen liikkuos’s’a ta pyöriessä ilmeštyy “häntä” koššon šelän pörhistä, mi näkyy hyvin vanhoissa kuvissa. Još mistänih šyystä olit pitämättä hamehta niin lisyä še omih kruuttih ta niät, mitein šiun siluetti muuttuu!
Koššot alovehien mukah
Koštojen tiipat niise vaiheltih alovehien mukah. Täh palah pitäy mainita, jotta hot’ mie i mainičen alovehien eroloista, poikkevukšet ollah maholliset, mi johtuu muutoista ta vuorovaikutukšešta. Onnakko nyt pakajan tavallisimmista ominaisukšista.
Vašemalla on Tanja Martjanova ta aunukšenkarjalaiset kruutat, oikiella Santra Soloveva ta vienankarjalaiset kruutat. Santralla on piäššä sorokka, kumpasešta on pakina kirjutukšešša. Kuvan otti kešäkuušša 2025 bes’odalla Kirill Pyekhtyeryev.
Vienan Karjalašša 1900-luvun alkuh šuaten šäilyttih kiilakoššot, vaikka šilloin jiätih käyttöh vain vanhoilla inehmisillä. Še on oikein ammuni koššon laji, kumpaista viilettih kiilojen käyttyässä. Onnakko näissä näyttelyesinehissä voipi jo nähä aika kaijat proimat – 1–1,5 sm. (Vaikka ennein kiilakoššošša oltih aika leviet proimat). Proimien hienouš on ompelijan neron merkki. Neron ylintašo – kun olkaimen reunat vaštauvutah kešellä. Šiksi voipi olla aika kummallista, još šuorašša tahi pyörieššä koššošša proimat ollah lähes 5 senttimetrie leviet. Šuorissa ta pyöreissä ili siis uuvvimmissa koššon varianttiloissa leveitä proimie ei ollun.
Pyöreitä ta šuorie koštoja käytettih siis šekä Karjalan pohjasešša jotta šuvešša. Ne erotah selän mallilla – šuvešša šitä ommeltih kiinni erilliseštä kankahan palašta ta šelkä oli aika kaita (noin 3–4 sm), ka pohjasešša oli leikattu jo koššon šelän kruppih kerätyštä kankahašta, šen reunoista, ta šentäh šelän levevyš voipi olla noin 7–8 sm. Pohjasešša ei ollun rintua koššošša, ili košto oli niin kuin korkie hameh. Nykyjäh miun mieleštä pitäis nykysen inehmisen anatomijan mukah kuitenki lisätä rinta niise vienankarjalaisen koštoh, kun modernit vuattiet autetah rintua olla laškeutumatta. Još ompelemma šamalla ilman rintua niin koššon etuoša voipi noštua helman liijan ylähäkši. Vienankarjalaisissa koštoloissa halkivo on vašemman kainalon alla.
Šuvi-Karjalašša koštoloissa oli rinta, ka halkivo tavallisešti oli rinnan kešellä, jotta olisi helpompua šyöttyä lašta. Niise räččinäššä šamašta šyyštä šamašša paikašša voipi olla halkivo.
Šuvi-Karjalašša koštoloissa oli pörhät, erityisešti nuorilla neiččysillä. Kuvašša Tanja Martjanova, kuva: Ivan Lugojov.
Karjalaiset koššot rikeneh oltih ristikirjaset (mi näkyy hyvin Into Konrad Inhan kuvissa), juovikkahat ta venyähäkši kukalliset. Täššäki on hyvä mahollisuš ičenilmasulla, ei siis tarviče valita vain yksivärisie, sinisie tahi ruškeita, kun on niin äijän mahollisuksie. Niise Šuvi-Karjalašša koštoloissa oli pörhät, erityisešti nuorilla neiččysillä. Yksi miun potruška kerto, mitein hänen koššon ilman pörhie nähtyö eräš ämmö kyšy häneltä: “Oletko leški?”. Muka kannattau ottua še vaštah huumorin kera, vet’ esimerkiksi Karjalan pohjasešša niitä oli oikein vähän, ta i još oltih niin ihan pikkaraiset.
Peretniekät ta piähinehet
Tulija tärkie oša on peretniekkä (esiliina). Šen kankaš on tuaš varaisuon merkki: mimmosen šoman kankahan perehellä on varua oštua. Pilkullini, juovikaš, ristikirjani, kukallini, prošvan kera, pörhien kera. Mie olen nähnyn äijä näyttelyesinehtä ta kuvua, ka niissä ei ollun ni yhtä valkieta (vain vualienbeige šulkku), vaikka nykyjän še on niin šuosittu. Voipi kyllä arvautella, jotta še on tullun karjalaiseh pukuh šuomelaisen puvun vaikutuksešta.
Peretniekän kankaš on varaisuon merkki: mimmosen šoman kankahan perehellä on varua oštua. Pilkullini, juovikaš, ristikirjani, kukallini, prošvan kera, pörhien kera. Kuvašša Tanja Martjanova, kuva: Ivan Lugojov.
Tulijana luvetteloh lisyän piähinehen, šentäh kun juuri še mistänih šyyštä niin rikeneh jiäy huomuamatta.
Paikka on kaikista universualisin ta huokein piähineh. Šitä voipi šolmie leuvan alla, kuvissa še on piällä näin pikkaraisilla tyttölöillä ta aikuhisilla neiččysillä. Uškollisista šyištä piä ei voinun olla peittämättä. Vielä yksi piähineh, kumpaista ušeičči kačellah viärin on oččapaikka. Erähissä lähtehissä še on mainittu lentta-šanalla, ta šiitä monet kačotah šitä nauhakši niin kuin šuomelaisešša puvušša, kumpaista šivotah očalla. Ka Karjalašša šanottih: “Još lentta on očašša niin neičyt on krovušša”. Vaikka šen nimi on juuri oččapaikka, še tovemmaštah on kossimka ili muutoman šormen levehyisekši taivutettu kolmikulmaini šulkkupaikka, kumpaista pannah tukkien kašvulinjan ylähäkši ta šivotah kaššan alta Karjalan šuvipuolešša ta kaššan piältä pohjasešša. Naimattomat neiččyöt šivotah hivukšet yhteh kaššah, mi simvolisoiččou yhteh šukuh kuulumista. Kaššan lentan ruškie väri tarkottau, jotta neičyt jo on valmis mänömäh miehellä.
Paikka on niise miehellä olijan naisen piähineh. Kakši šukuo simvolisoiččujua kaššua ašetettih paikan alla ta paikka oli šivottu niskah. Mutkikkahampi piähineh on povoiniekka.
Vielä yksi mieltäkiinnittäjä aihe on vienankarjalaini sorokka. Vain šiitä voipi erillisen šuuren kirjutukšen kirjuttua. Še on oikein šoma piähineh, kumpasen hännäššä on helmimerkkavuš ka očallisešša on brokadi tahi passimentta (kultanauha). Nykyjäh sorokkua ušeičči ommellah oikein, ka pijetäh piäššä viärin. I. K. Inhan kuvissa näköy, jotta sorokan šiivet šivotah nuorilla hännän piällä, ka nuorat šiitä šivotah očan ylähällä. Näin šyntyy muoto, kumpani muissuttau šaamelaista piähinehtä. Niise tämä muoto šyntyy alušlakin ili čäpčän avulla. Šitä paičči čäpčä šuojuau sorokkua likavustumiselta.
Uuvveštah kiinitän huomijon šiih, jotta miehellä olijan naisen piähinehen merkityš on hivukšien peittymini. Paikka, povoiniekka tahi sorokka. Piähinehen alta näyttäytyjä oččatukka tai keritetty tukka poissetah tämän piähinehen merkitykšen.
On olomašša muitaki pruasniekkapiähinehie: helmiverkko, žemčugat, šuuret pantat. Še on tietyšti šuuren varallisuon merkki ta vuatiu erinomaista neruo. Šemmoset piähinehet tilattih neroniekoilta, ka niijen hintua voipi verrata koko talon tai talohuon hintah.
Kuin voitta nähä, värilöistä ta muista yksityiskohista voipi tiijuštua, mistä päin naini tai neičyt on, mi statussi ta varallisuš hänellä on. Ottakka myö yksityiskohat huomijoh meijän minimalismin kauvešša! Šuali ottua pois karjalaisista kruutista kaikki nämä mahollisuot ta ommella personattomat šamanmoiset puvut, kumpaset ei kerrota omistajašta mitänä.
Karjalaiset kruutat ollah siis mahollisuš kertuo kaikilla ičeštäh ta tuuvva oman historijan näkövih! Tutkikkua musejoesinehet ta vanhat arhiivakuvat ta innoštukkua niistä!
Taroin Santra/
Santra Soloveva
_________________________________
Lähtehet:
T. B. Jaškova, Kostym Karelii
Maija Vaara, Armahimmat varšišomaset
Traditsionnyi kostym Karelii-vk-ryhmän materialit ta kirjutukšet
Dvorovyi etiket -videjošarja
L. V. Trifonova, Traditsionnaja odežda severnyh karel
_________________________________
Lähetä palautteesi tästä artikkelista: paatoimittaja@karjalanheimo.fi
Karjalan kielen verkkosanakirja: https://kaino.kotus.fi/kks/
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 5–6/2025
Painetussa lehdessä valokuvissa esiintyvien Sofa Masaltsevan ja Tanja Martjanovan nimet olivat luiskahtaneet kuvateksteihin väärin päin. Tässä verkkoversiossa nimet ovat oikein.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/
