Laukunkantaja-kolumnisti Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, dosentti ja tietokirjailija. Karjalan kieltä hän on tutkinut ja opettanut Helsingin yliopistossa ja monilla kenttäretkillä Venäjällä. Kuva: Jani Laukkanen

Eläygö karjalan kieli vie tulevaisuuvvessa? Sidähäi nengoizen žurnualan lugijat tahottais tiediä. A misbo kielen tulevazus rippuu? Äijän paistah, jotta valdivos. Valdivon pidäis andua dengua kielen elävöittämisruadoh, kielipezille, žurnualoilla da kniigoilla, täshäi kai kieliaktivistat pagistah. A tovenko on, jotta moizet dielot ollah ylen tärgiet.

Samas on tozi muga, jotta kielen tulevazus rippuu kaikkie enämbäl kielen pagižijois. Gu ristikanzat, ket maltetah kieldy, ei tahota kävyttyä sidä, ei kielel ole nimittumii mahtollizuksie eliä tulevazuossah.

Vähembistökielitutkimuksis voi nähtä, jotta äijän on kieldy, midä paistah ylen jygielöis olosuhtehis, ga kudamat eletäh yhtelläh hyvin. Kurdin vaise čečenan kieldy paistah diktatuurivaldivoloissa. Nennii kielie on opittu tappua äijän aigua, a vielähäi net eletäh muamonkielenny da paistah niilöi ielleh. Moizet kielet tovestetah, jotta kieli voi eliä ylen jygielöis olosuhtehis, tahtotanneh vai pagižijat. Gu alovehen kielelline kul’tuuru kannattau kieldy, hos valdivo ei ni kannata.

DA TOIZES PUOLES kieli voi kavota kudakuigi hyvis olosuhtehis. Nenga paistah ruočin kieldy Suomes tämpäi 5 pročenttua suomelažis. A sada vuottu tagaperin paistih täl kielel 14 pročenttua valdivon eläjis. Hos ruočin kielel taritah Suomes äijän gaziettua, programmua radivos da televiizoras, pietäh ruočinkielisty školua da yliopistuo, yhtelläh vähenöy pagižijoin suhtehine miäry rahvahas.

       ”Kieli voi kavota kudakuigi hyvis olosuhtehis.”

Vähäine aigua tagaperin kirjutettih Ylen uudizis, jotta kai suomenkielizes školas käytetäh lapset endisty enämbi anglien kieldy, muga äijän, jotta se häiriččöy suomen kielengi opastundas. Mostu dieluo voit ellendiä, eihäi kieldy dumaija ylen äijiä. Enimil ristikanzoil eule puaksuh tärgie, midä kieldy paistah, ku vai dielo ellendettäs. Nenga aletah ruoččilažet pagižemah suomie, da suomelazet angliedu.

Karjalan kielen pagižijoisgi on äijy pragmuatiekkua. Ei yhytä paginperttilöih, gu et tarinne, ei luveta vähembistökielizii lehtilöi, gu ei tiettäne, jotta moizii on olemas, ei ozuteta karjalankielisty identitiettua socializes medies, sentäh, jotta on toizie da tärgiembie dieloloi elokses.

Da täs eule nimidä pahua. Eihäi kielen pagizemine ole kaikil himoruado.

A täshäi ongi vähembistökielien probliemu. Enämbistökieldy paistah automuattizesti jogapäiväzes elokses, a vähembistökieli eläy vaste sit, konzu luajitah kielen pagižemižes hobbi. Opittavakse paista jogahizes mahtollizes tilandehes da jogahizen mahtollizen ristikanzanke – vähembistökielen pagizijuahäi eule ylen äijiä. A vaiše nengahäi suau vähembistökieldy opastuo.

YHTELTIEDY PIDÄY vähembistökielizen ristikanzan vastata kyzymyksih, jotta mintäh pagizet mostu kieldy, midäbo hyödyy täs ruavos on, da muga ielleh. Paistah etnostressah näh. Vähembistöristikanzoi da heijän kieldy diivitäh da kummastellahes. Kačellah da kyzelläh, jotta midä čuuduodiivuo? Mintäh mostu pagizet? Da enämbistöristikanzal ei pie nikonzu vastata moizih kyzymyksih.

       ”A gu tunnet etnostressua, voit olla hyväs mieles.”

Tiettäväine karjalainegi tahtos toiči vaiše eliä omua elosta, da ei ”demonstriiruija” da ”konstrujiiruija” omua karjalastu identitiettua. A gu tunnet etnostressua, voit olla hyväs mieles. Se merkiččöy, jotta sinä olet tärgien vähembistökielen da kul’tuuran azientiedäi.

A sinus da toizis samanmoizis ristikanzois rippuu äijäl kielen tulii aigu. Gu ei olle sinuu da toizii pagižijoi, ei voija avvuttua kai muailman elvytysprogrammat, zakonat da valdivon dengat.

Tekstu: Janne Saarikivi
Kielentarkistandu: Natalia Giloeva

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Karjalainen, onko sinulla etnostressiä?

Elääkö karjalan kieli vielä tulevaisuudessa? Senhän kai tällaisen lehden lukijat haluaisivat tietää. Mutta mistä kielen tulevaisuus on riippuvainen? Paljon puhutaan, että valtiosta. Valtion pitäisi antaa rahaa kielen elvytystyöhön, kielipesille, lehdille ja kirjoille – tästähän kaikki kieliaktivistit puhuvat. Mutta ovatko nämä asiat todella erityisen tärkeitä?

Samalla on tosiasia, että kielen tulevaisuuteen vaikuttavat ennen kaikkea kielen puhujat. Kun kieltä osaavat ihmiset eivät halua sitä käyttää, ei kielellä ole mitään mahdollisuuksia elää tulevaisuudessa.

Vähemmistökielten tutkimuksista voi nähdä, että on olemassa runsaasti kieliä, joita puhutaan erittäin vaikeissa olosuhtiessa, mutta ne ovat silti elinvoimaisia. Esimerkiksi kurdin ja tšetšeenin kieltä puhutaan diktatuurivaltioissa. Näitä kieliä on yritetty tappaa jo pitkään, mutta yhä ne vain elävät äidinkielinä ja niitä puhutaan jatkossakin. Tällaiset kielet todistavat, että kielet voivat elää hyvin vaikeissa olosuhteissa, jos sen puhujat niin haluavat. Silloin alueen kielellinen kulttuuri kannattelee kieltä, vaikka valtio ei sitä kannattelekaan.

KIELI VOI KADOTA toisaalta suhteellisen hyvissä olosuhteissa. Esimerkiksi ruotsin kielen puhujia on Suomessa viisi prosenttia suomalaisista, vaikka sata vuotta sitten vastaava luku oli 14 prosenttia. Siitä huolimatta, että Suomessa tarjotaan runsaasti julkaisuja sekä radio- ja tv-ohjelmia ruotsiksi ja järjestetään ruotsinkielistä koulu- ja yliopisto-opetusta, sen puhujien määrä väestössä vähenee.

       ”Kieli voi kadota suhteellisen hyvissä oloissa.”

Jokin aika sitten Ylen uutisissa kirjoitettiin, että kaikissa suomenkielisissä kouluissa lapset käyttävät entistä enemmän englantia – jopa niin paljon, että se häiritsee suomen kielen opiskelua. Tämän voi ymmärtää niin, ettei itse kieltä mietitä kovin paljon. Suurimmalle osalle ihmisistä ei ole yleensä tärkeää, mitä kieltä puhutaan, kunhan vain asia tulee ymmärretyksi. Niinpä ruotsinkieliset alkavat puhua suomea ja suomenkieliset englantia.

Karjalan kielen puhumiseenkin liittyy paljon arkista tilannesidonnaisuutta. Ei liitytä paginpertteihin, kun ei ole pakko; ei lueta vähemmistökielisiä lehtiä, kun ei tiedetä, että niitä on olemassa; ei näytetä karjalankielistä identiteettiä sosiaalisessa mediassa sen vuoksi, että elämässä on muita, tärkeämpiä asioita.

Eikä tässä ole mitään pahaa. Eihän kielen puhuminen ole kaikille harrastus.

Vaan tässäpä onkin vähemmistökielten ongelma. Enemmistökieltä puhutaan automaattisesti jokapäiväisessä elämässä, mutta vähemmistökieli elää vasta sitten, kun kielen puhumisesta tehdään harrastus. On yritettävä puhua jokaisessa mahdollisessa tilanteessa ja jokaisen mahdollisen ihmisen kanssa – vähemmistökielten puhujiahan ei ole kovin paljon. Ja vain tällä tavoin vähemmistökieltä voi oppia.

TOISAALTA VÄHEMMISTÖKIELEN puhuja joutuu vastaamaan kysymyksiin, minkä vuoksi puhut tuollaista kieltä, mitä hyötyä tästä hommasta on, ja niin edelleen. Puhutaan etnostressistä. Vähemmistön edustajia ja heidän kieltään ihmetellään ja kummastellaan. Katsellaan ja kysellään, että mitä ihmettä – miksi sinä tuolla tavalla puhut? Ja enemmistön edustajanhan ei tarvitse koskaan vastata moisiin kysymyksiin.

      ”Mikäli koet etnostressiä, voit olla hyvillä mielin.”

Tietysti karjalainenkin tahtoisi vain elää omaa elämäänsä eikä ”demonstroida” ja ”konstruoida” omaa karjalaista identiteettiään. Mutta mikäli koet etnostressiä, voit olla hyvillä mielin. Se merkitsee, että olet tärkeän vähemmistökielen ja -kulttuurin tuntija.

Myös kielen tulevaisuus on pitkälti sinun ja muiden kaltaistesi varassa. Jos sinua ja muita kielen puhujia ei olisi, eivät mitkään maailman elvytysohjelmat, lait ja valtion rahat voisi enää auttaa.

Karjalankielinen alkuteksti: Janne Saarikivi
Suomennos: Katri Kovasiipi

Janne Saarikivi on suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, dosentti ja tietokirjailija. Isän puolelta hän on karjalaista sukujuurta Laatokan Karjalasta. Karjalan kieltä hän on tutkinut ja opettanut Helsingin yliopistossa ja monilla kenttäretkillä Venäjällä. Saarikivi on kirjoittanut lukuisia tiedejulkaisuja ja yleistajuisia teoksia kielestä.

__________________________________

Kolumni on julkaistu Karjalan Heimon tuplanumerossa 1–2/2026.

Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.

Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.

Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/

Lähetä palautteesi tästä artikkelista: