Laukunkantaja-kolumni | Ollaan olemassa, huomaako kukaan?

KARJALAN SIVISTYSSEURA ry on tehnyt pitkään ja määrätietoisesti työtä karjalan kielen säilyttämiseksi. Tässä ei tila riitä luetteloimaan kaikkea, mitä on saatu aikaan omissa piireissä.

Nyt myös valtakunnallinen evakkojärjestö Karjalan Liitto ry on vihdoin herännyt siihen ikävään tosiasiaan, että karjalan kieli on erittäin uhanalainen. Liiton ensi vuoden toimintateemana on Karjalan kieli ja suomen kielen kaakkoismurteet. Parempi myöhään kuin ei lainkaan.

Suomen kielen kaakkoismurteet ovat liitossa olleet aika selkeästi esillä yli 80 vuoden ajan. Karjalan kielen puhujat ovat pysytelleet sivummalla. Nyt liitto on nostanut karjalaa esiin esimerkiksi Kielet ja murteet Karjalassa -seminaarissa viime huhtikuussa ja eduskunnan Karjala-kerhon kanssa järjestetyssä Karjalan kielen elvytysohjelma tutuksi -seminaarissa syyskuussa.

Kannattaa huomata, että Karjalan Liitto elää parhaillaan isoissa muutosten tuulissa. Valmisteilla on muun muassa sääntömuutos, joka poistaisi suuren liittokokouksen. Tulevaisuudessa korkeinta päätösvaltaa käyttäisi supistettu valtuusto. Myös hallitus pienenisi nykyisestä. Raskaan hallinnon pyörittämisen sijaan onkin paikallaan keskittyä tuntuvasti vaikuttaviin toimiin.

Karjalan Liitto on ollut evakkojen oikeuksia ajava etujärjestö, jollaiseksi se perustettiin. Nyt, kun vanha siirtolaispolvi alkaa olla väistynyt, on korkea aika keskittyä kulttuurin ja perinteen vaalimiseen. Uhanalaisen kielen aseman parantamiseen tarvitaan kaikkien kynnelle kykenevien yhteistä voimaa ja uutta nuorta väkeä mukaan. Yksi teemavuosi ei valitettavasti riitä mihinkään.

KUUNNELTUANI viime aikoina alustuksia ja keskusteluja karjalan kielestä, ovat mieleen nousseet muistot omasta lapsuudesta. Elin tiiviissä livvinkarjalankielisessä yhteisössä, mutta eipä kenelläkään tullut mieleenkään järjestää lapsille suvun kielen opetusta.

Tietenkin lapset oppivat siitä huolimatta. Opimme kuuntelemalla paginointia eli tavallista arkipuhetta. Sisäistimme sanastoa niin sanotusti keittiöissä ja pihoilla. Kotiympyröissä järjestettiin myös ortodoksisia palveluksia ja kyläläisten turinatuokioita. Perinteet elivät vahvoina ennen kaikkea jouluisin ja pääsiäispyhinä.

Mielestäni ei ole liikaa sanottu, että kieli jäi paljolti vitsiksi, hauskoiksi sutjautuksiksi, joilla oli kiva pelleillä. Väärinymmärryksiäkin saattoi sattua, kun sanat opittiin lennossa asiayhteydestä. Sittemmin on onneksi kielikursseja ollut saatavilla ja niillä käyminen on tuottanut iloa.

On sanottu, että siirtoväellä oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä muuta, tärkeämpää tekemistä kuin uhanalaisen kielen vaaliminen. Ehkä he itsekään eivät aina osanneet arvostaa omaa kieltään tarpeeksi. Lapset haluttiin sopeuttaa valtakieleen ja uuteen elinympäristöön.

Pitkään aikaan karjalaa ei edes tunnustettu virallisesti kieleksi. Vielä tänä syksynä eräs henkilö totesi kuulteni, että kieli on oikea vasta sitten, kun sillä on kielioppi, sanakirja ja lukukirjat. Vastasin, että eipä karjalalla ole mitään hätää, kun nuo kaikki ovat olemassa.

Olen saanut korkeaa yliopisto-opetusta sekä suomessa että ruotsissa ja olen siitä ylpeä. Olen ansainnut leipäni noita kahta kieltä työssä käyttäen. Totta kai myös karjalan puutteellisestakin hallinnasta on ollut hyötyä.

MAAILMA on muuttunut viime vuosikymmenten aikana valtavasti ja muuttuu edelleen. Täysin vääriksi ovat osoittautuneet puheet entisen Karjalan unohtumisesta. Pääsyä esi-isien ja -äitien kotipaikoille ei ainakaan tällä hetkellä ole, mutta karjalaisuus kytee nuorissakin.

Karjalaisia geenejä kantavia suomalaisia on 1–2 miljoonaa, emmekä ole oikeasti mikään maan rakoon poljettu vähemmistö. Vaikutamme monilla yhteiskunnan tahoilla Suomen asiaa ajaen.

Karjalan kielen, oli murre mikä hyvänsä, elvyttäminen merkitsee yhden kansanosan olemassaolon tunnustamista. Suomi hyvä, käy kiinni Karjalan kielen elvytysohjelman toimenpide-ehdotuksiin ja toteuta ne!

AILA-LIISA LAURILA
Kirjoittaja on 50 vuotta toimittajana
työskennellyt Karjala-aktiivi.

__________________________

Kolumni on julkaistu Karjalan Heimossa 11–12/2025.

Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.

Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.

Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/

Lähetä palautteesi tästä artikkelista: