Suvikarjalazet starinat: Jyrrinpäivä – ”Jyrrinä jyrähtäy kalamiehen kattilassa”

Piäkuva: Ammuin duumaidih, jotta kun ei Jyrrinpiänä ole mielessäpiettäviä, sidä ei ole kogo vuodena. Sentäh nuoret plässittih da kizattih äijän dai opittih löydiä tietto. Kuva: A. O. Väisänen, Korpiselkä 1917. Museovirasto/Kansatieteen kokoelma

Pyhä-Jyrgi oli liijatengi kyläalovehella tärgie pyhä sentäh, kun hiän oli žiivattoin suojelija. Žiivatat piässettih liävästä karjamualla Jyrrinpiänä, žiivattoin pruazniekkana.

Kun Jyrrinpiänä oli liijan vilu piästiä žiivatat pihalla, ne piässettih karjamualla samana nedälinpiänä myöhembäh. Libo ne suatettih piästiä pihalla vähäksi aigua da siidä viijä järilleh liäväh.

Jyrrinpäivä oli i kevätkalassuksen algamispäivä. Keviällä syömizestä suatto olla puutosta, da sentäh oli toven tärgie piässä kalastamah. Sanottihgi, jotta ”Jyrgi tulou kalakesselin kera” da ”Jyrrinä jyrähtäy kalamiehen kattilassa”. Ken Jyrrinpiänä sai hyvin kalua, oli moločča kalastamah, ken ei suanun, oli surgie kalamies.

Jyrrinpäivä koissa

Žiivattoin suojelija talviaigah oli Neičyt Muarie da kezällä Pyhä-Jyrgi. Vuoro vaihtu Jyrrinpäivän yönä. Jyrrinpäivän vastuandapäivän huondeksella emändä kävi žiivatankellot aitasta perttih da puhasti ne tarkkah. Kellot pandih suureh čuppuh da gluadanoidih ne pyhällä savulla keziä varoin.

Vanhan rahvahansanonnan mugah lehmät tullah tulijana kezänä lypsettäviksi sen aigazembah min aigazembah Jyrrinpäivän vastuandapäivän ildana kylvetäh. Sentäh kylyh käydih hyvissä aijoin da sen jälgeh syödih pruazniekkaildane.

Ildahämärässä emändä valliči pädijän kellon da lähti kierdämäh liäviä. Lapset tahottih lähtie keralla, da muamo opasti heilä Jyrrinpäivän zvierisanat:

  ”Pyhä-Jyrgi syöttäjä, pane hurtat kiini raudazilla rahkehilla, vaskizilla vandehilla, oččakiiru kiveh kiini, tagaraivo tandereh.”

Tälleh kyzyttih Pyhiä-Jyrgie suojuamah žiivatat zvierilöildä.

Muamo lähti lapsien kera pihalla. Liävän oven iessä muamo lugi zvierisanat da allotti soittua lehmänkelluo. Lapset luvettih ne muamon jälles da soitettih pienie vaskikelloloi. Liävä kierrettih da helissettih kelloloi dai luvettih zvierisanat.

Konza hebozet piässettih meččäh, jätettih veräjän ylin riugu yläh da hevot viedih sen aličči dai sanottih: ”Pyhä-Jyrgi, kačo miun hebuo.”

Jyrrinpäivän kyläpruazniekka

Emännät havačuttih Jyrrinpäivän huondeksella aigazeh spriäppimäh piiruada. Lapsetgi havačuttih aigazeh, pandih pikkarazet vaskikellot kaglah da juostih pihalla. Lapsien ilone elämä kuulu kogo kylässä.

Kirikössä viritettih tuohukset Neičyt Muarien da Pyhän-Jyrrin obrazoin edeh, passiboidih Neičyt Muarieda da kyzyttih Pyhiä-Jyrgie suojuamah žiivattoi zvierilöildä da pidämäh karja tervehenä kezän aijan.

Ilja Kotikallio pagizou sluužbah käynnästä:

”Sehän ol’ žiivattoin pruazniekka. Silloin käydih časounah žiivattoin eis sidä kynttelie panemah Pyhäl Jyrril. Sidä čotaidih, jotta rukuoldih, jotta Pyhä Jyrgi syöttäy, Pyhä Spuassa syöttäy, žiivattoi niidä varjelis da žiivattalykkyö pidäs.”

Sluužban jälgeh mändih kodih da piässettih žiivatat pihalla karjamualla. Eri čurilla kylässä kuulu vällilleh piässyzien lehmien möngymine da kelloloin kolineh. Ristikanzat kačeldih omie da toizien žiivattoi, ihaildih da kritikuidihgi.

Pruazniekkamurginan jälles lähettih gostih da toizien ristikanzoin joukkoh pruaznuičemah. Ammuin duumaidih, jotta kun ei Jyrrinpiänä ole mielessäpiettäviä, sidä ei ole kogo vuodena. Sentäh nuoret plässittih da kizattih äijän dai opittih löydiä tietto. Jyrrinpiänä nuorilla sallittih vällembi olenda kuin muina aigoina.

Jyrrinpäivän perindehih kuulu i karjapaimenen palkkuamine kezäksi. Palkkuamizesta da palkasta sovittih izändien pidoloissa, kunne endine paimen tuli gost’aksi. Kaikin oldih tyydyvällizet, kun suadih hyvä sobimus endizen paimenen kera.

Pyhä-Jyrgi on suomeksi Pyhä Yrjö, pravoslaunoissa kirikössä Georgios Voittaja.

Teksta: Van’an Martin Ieva

Lähtiet da liziä tieduo:

Kotikallio, Ilja: Kevätruadiet da Jyrrinpäivä. Suistamon paginua, YouTube 

Ogneva, Olga da Konkka, Aleksi: Pyhät da arret. Karjalaine rahvahankalendari (Verso 2013).

Sauhke, Niilo: Karjalan praasniekat (Gummerus 1971).

Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto (Otava 1973).

Virtaranta, Pertti: Vienan kansa muistelee (WSOY 1958).

_____________________________________________

Van’an Martin Ieva

Suvikarjalazet starinat -blogassa mie kirjutan eriluaduzista tiemoista, toičči nygyaigazista dieloloista da toičči karjalazista dai suomelazista perindehistä. Miun tuaton muamonkieli oli karjala, ga kodikielenä meilä oli suomi. Rubein opastumah karjalan kieleh aiguhizena, tovessah sen jälgeh, kun jäin eläkkehellä.

______________________________________________

Uutisčupun – Uudisčupun karjalankieliset blogitekstit

Karjalan Sivistysseura julkaisee Uutisčupussa kuukausittain uusia karjalankielisiä blogitekstejä. Kirjoittajat valitsevat itse tekstiensä aiheet ja näkökulmat. Teksteissä esiintyvät mielipiteet ja mahdolliset kannanotot ovat kirjoittajien omia.