Piäkuva: Kinoksen pereh Kemistä. Kuva: Karjalan Sivistysseura, Sampo-tietokanta
Perindehelline karjalane pereh oli suuri pereh. Sih suatto kuuluo uzieloi ydinperehie seže muida sugulazie da lähizie, uzieloi sugupolvie, toičči kymmenie ristikanzua. Suuret perehet ollah nygöin harvinazet, ga mie arvelen, jotta karjalazilla sugu da sugulazet oldais yhelläh iellehgi tärgiemmät kuin monilla toizilla.
Perehen miärittelemine on vaihellun aigoin aloh. Vielä 1800-luvulla perehellä tarkitettih samassa talohuossa eläjie hengilölöi. Sih kuulu biologizien sugulazien lizäksi seže toizet talossa eläjät ristikanzat, kuin käskyläzet. Ydinpereh muuvostu vanhemmista da heijän lapsista, suuri pereh kahesta libo uziemmasta ydinperehestä, toizista sugulazista da muista hengilölöistä.
Suomessa suuri pereh säily kaikkie pitkembäh Karjalassa. Se oli tarkotuksenmugahine muun kessessä muanruannan, liijatengi kaskitalohuon nägökulmasta. Kaskivillelemine kyzy äijä ruadorahvasta. Suuri pereh oli seže turvalline taba eliä. Sugu huolehti sen jäzenistä, vanhat ristikanzat, lapset da läzijät hoijettih koissa. Hos suuri pereh oli Karjalassa ylehine perehen maldi, pienembiegi perehie oli, liijatgengi muattoman rahvahan joukossa.
Perehet kazvettih suuriksi, kun poijat mändih naizih da tuodih mučot elämäh heijän lapsuon kodih. Tämä tiettäväne oli mahollista vain, kun talo da tila oldih kylläldi suuret. Kun tila oli ylen suuri, siidä suatettih lohkata oma tila ezimerkiksi toizella poijalla, kun toine jäi elämäh lapsuon kodih.
Miun pravodiedon perehessä vanhin poiga jäi elämäh heijän koditaloh, nuorembi poiga luadi oman talon koditalon rinnalla da nuorin poiga muutti pogostalla.
SUUREN PEREHEN ruavonjago oli selgie, jogahizella ristikanzalla da ydinperehellä oli omat ruavot da dielot. Vanhemmalla sugupolvella oli käskyvaldua nuorembih niškoi. Suurin piätösvalda oli ylehizesti perehen vanhimmalla mužikalla.
Suuressa perehessä eländä kyzy yhtehistä arvomualimua da sobivumista patriarhallizeh da hierarhizeh järjessykseh. Ainos se ei tiettäväne loistan, da kun ristariida oli ylen suuri libo painamine ylen paha, suatto ezimerkiksi yksi ydinpereh lähtie iäreh suuresta perehestä.
Suurien perehien kaudehet räyty vähitellen jo ennen voinie lässä kogo Karjalassa. Koin ulgopuoline palkkaruado kiinnitti nuorien mieldä da linnalastumine lizäydy. Ristikanzat tahottih enämbi omua rauhua da elosta. Voinan vuuvet suatettih olla kiännelmyskohta muutoksessa.
EVAKKOH JOUDUMIZEN jälgeh ei myössytty järilleh suurien perehien talohusmuodoh. Oli yhelläh tavallista, jotta kirjah männehet lapset elettih ehki kodvan aigua vanhembien koissa, libo vanhemmat jiädih elämäh lapsen perehen kera. Toičči naimattomat sizarukset suatettih jiähä elämäh vellen libo sizären perehen kera. Evakkoloin joukossa uziemman sugupolven eländä yhessä talohuossa oli tavallizembua kuin kandarahvaliston joukossa. Liijatengi muatalohusperehissä tämä oli luonnollista da käytännöllistä.
Miun pravobuabo eli hänen tyttären perehen kera jo Karjalassa, da luonnollizesti hiän eli samassa perehessä voinan jähgehgi. 1950-luvun allussa perehen eländä muuttu: vanhin poiga jäi elämäh heijän tilalla, nuorembi muutti hänen uuven mučon da muamon kera omah taloh pogostalla. Nuorin poiga lähti Helsinkih opastumah. Heijän välit säilyttih yhelläh ylen lähizinä.
Voinan jälgeh perehet da suvut tuagieh hajottih elämäh eri kohtih. Sentäh karjalazilla oli tärgiedä pidie yhtevyttä sugulazien da vanhoin tuttavien kera. Miun tuattogi smietti tuagieh kunnetahto linnah tullessa, jotta kedä sielä eläy. Siidä hiän toičči mäni nägeydymäh tämän sugulazen libo tuttavan kera, hos ei ollun sidä aigazembah planuinun.
Nenga 15 vuotta tagaperin Suomessa paistih äijän, jotta kuulutahgo buabot pereheh. Karjalazella tämä on vakkinane kyzymys, tiettävänehän hyö kuulutah. Suomessa oli tuah aigah kaksi ulgomualaista buabuo, kumbazien lapset elettih tiälä heijän perehien kera. Buabot da perehet tahottih, jotta buabot jiätäis Suomeh elämäh heijän lapsien da bunukkoin kera, ga virganiekat duumaidih, jotta buabot ei kuuluta pereheh eigä hyö suaha jiähä tänne.
Teksta: Van’an Martin Ieva
Lähtehet:
Rauhala, Anna, Suurperheet ja asuminen. Kniigassa Sydän Karjalassa, Arjen ja perheen historiaa (toim. Sirkka-Liisa Ranta, Tammi 2017).
Sallinen-Gimpl, Pirkko, Elävä karjalaisuus (Kirjayhtymä 1987).
Luve ližiä:
Pöllä, Matti, Vienankarjalainen perhelaitos 1600–1900 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2001).
Sallinen-Gimpl, Pirkko, Karjalainen nainen (Unifada 2014).
