Suvikarjalazet starinat: Kyly on hoidan segä sieluo segä runguo – da kylynhaldieda on pidän pidie hyvin
Piäkuva: Tahvontuvan kyly Urho Kekkozen kanzallispuistossa. Konza kulgija tulou tuvalla, hiän tuagieh virittäy järgieh tulen segä tubah segä kylyh. Akvarella, Matti Manni
Kyly on da on ainos ollun ylen tärgie meilä kaikilla. Rahvahanperindehessä tunnetah äijä starinua da zuakkunua kylystä da kylynhaldieloista.
Kyly on tullun Suomeh päivännouzun čuralda yli tuhat vuotta tagaperin. Konza ruvettih luadimah uutta elinpaikkua, rakennettih tavallizesti enzimäin kyly. Nygöin Suomessa on 1,5 miljonua kylyö. Arvellah, jotta kaikin suomelazet mahuttais kylbemäh omih kylylöih yhellä aigua. Lizäksi on äijä yhtehistä kylyö.
Musta kyly oli tärgein kylytiippa 1930-luvulla suaten. Ulloslämbiejät kylyt tuldih ylehiziksi myöhembäh, sähkökylyt vielä myöhembäh. Nygöingi monet duumaijah, jotta musta kyly on parembi kuin valgie kyly. Sen löyly on luobužambi da magiembi.
Suomelazella kyly ei ole vain pezeyvyndäpaikka. Se on ollun pyhä paikka. Löylyn merkičys hengenä da sieluna on korrossan kylyn pyhevyttä. Kyly on hoidan segä sieluo segä runguo. Sielä on huogavuttu jygien ruavon jälgeh, sielä on synnytetty, hoijettu läzijät, ennussettu tulijua, nossettu lembie da kylvetetty andilahat svuad’ban iellä.
Kylyssä pidäy olla vasta. Karjalassa vassat luajittih Viändöin aigah Iivanan- da Petrunpäivien välissä. Niissä lehet säilytäh paremmin kuin myöhembäh kezällä luajituissa vassoissa. Vastua luajittih äijän, jotta joga kylykerraksi voijah suaha uuzi vasta.
Kylbemine on ollun da on tärgie pruazniekkoin aigah, kun kylyssä on siirrytty arresta pruazniekkah. Liijatengi raštavankyly on tärgie monella vielä nygöingi. Sroičanpiänä kylvettih uuzien vassoin kera, kun koivussa oli lehet da oli mahollista luadie vastoi. Jälgimäin Iivananpiäksi suatih uuvet vassat.
Kylynhaldiet
Suomelazessa rahvahanperindehessä on äijä haldieda. Oma haldie, ižändä libo emändä on ollun ehki veillä, mečällä, koilla, kylyllä, riihellä, melličällä, liävällä da tallilla. Onnakko jogahizessa kylyssä on oma haldie, kumbane pidäy huolda kylystä da kylbijöistä. Tavallizesti kylynhaldie on ollun hyväntahtone da nagraisa, ga on hiän toičči ollun vuadija, tarkka, tiukkagi.
Kylynhaldie voi olla mužikka libo naine, vanha starikka libo nuori, pieni lapsigi. Kylyn enzimäzen tulen virittäjä on toičči vaikuttan sih, mimmone kylynhaldiesta on syndyn. Haldie on suattan näyttiä sildä, kumbane on enzimäin virittän tulen kylyh. Ainos kylynhaldieda ei olla nähty, vain hänen olenda on tunnettu tavalla libo toizella.
Kylynhaldieda on pidän pidie hyvin, eigä händä ole suanun suututtua. Händä on tervehitty, kun on mändy kylyh da proššaittu kylbemizen jälles. Hänellä on jätetty lämmindä vettä da oma vastane, jotta hiän voi kylbie ristikanzoin jälgeh. Kotkatjärveläzet tuodih kylynhaldiella koivune halgo lahjaksi enzikylyh. Sidä ei poltettu, vain se jätettih kynnyksen luo.
Kylynhaldie suvaiččou rauhua da hiän voigi ägeydyö, kun kylyssä ringutah, paissah liijan iänekkähästi libo tuhmua, pannah mattie, pajatetah libo toratah. Kylyssä ei sua tože syyvä libo juuva. Kun haldie suuttuu pahasti, hiän voi lähtie iäreh kylystä.
Kylynhaldie da tyttözet
Miän kezämökin kylyssä eläy Vanamo-nimine haldie. Hiän on vielä ihan nuori, vain 218-vuodine, mi haldieloin ijässä on vähän. Hiän on ozapuilleh saman igäne kuin miän bunukat, kumbazet kirjuteldih hänen kera muudamana kezänä. Tytöt kirjutettih Vanamolla pikkarazie kirjazie da annettih namuo da pečenniä. Hiän kirjutti lapsilla, saneli kirjazissa haldieloin eloksesta da ando heilä namuo. ”Poštajuaššikkana” oli kylyn verannalla olija fonari. Huondeksella tytöt juostih enzimäin kaččomah, ongo fonarissa midätahto uutta.
Erähän raštavan iellä Vanamo oli tullun tyttölöin tonttu-uksen tuaksi. Oligi suuri kumma, jotta kuin hiän oli piässyn heijän kodih. Tytöt duumaidih, jotta onnakko hiän oli livahtan heijän auttoh, konza hyö lähettih mökildä kodih sygyzyllä. A kuinba hiän piäsi järilleh mökillä? Tulijana kezänä hiän yhelläh oli tuassen miän kylyö hoidamassa. Onnakko haldieloilla on heijän omat ajopelit.
Teksta: Van’an Martin Ieva
Kačo, luve da kuundele vanhat karjalazet starinat kylystä
Kylvettäjät, poppa-akat da poppaukot
Tävvel kielel, Raja-Karjalan murrelukemisto. Henna Massinen, Marjatta Palander da Vesa Koivisto (Karjalan Sivistysseura 2024).
• Juudin, Nasti: Kylys pestihes kai yhtes ašties. kniiga: sivu 287, iäniteh: Suojärvi
• Kotikallio, Ilja: ”Kyly kelbai moneh kohtah” da Kylyn haltie, kylyn pagana ja verihuora. kniiga: sivu 192, iänittehet: Suistamo
• Rajavara, Jefimia: Vanhan ajan savusauna. sivu 134, iäniteh: Korpiselkä
Lähtiet
Mičurova, Nadežda: Läkkä kylyh! Oma Mua 48/2015.
Sauna. Pieni perinnekirja. Toim. Juha Nirkko. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010).
Saure, Heikki: Tonttu. Tarua ja totta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019).
Vuolle-Apiala, Risto: Savusauna (Multikustannus Oy 2007).
Vuolle-Apiala, Risto: Savusauna ennen ja nyt (Moreeni 2011).
_____________________________________________
Van’an Martin Ieva
Suvikarjalazet starinat -blogissa mie kirjutan eriluaduzista tiemoista, toičči nygyaigazista dieloloista da toičči karjalazista dai suomelazista perindehistä. Miun tuaton muamonkieli oli karjala, ga kodikielenä meilä oli suomi. Rubein opastumah karjalan kieleh aiguhizena, tovessah sen jälgeh, kun jäin eläkkehellä.
______________________________________________
Uutisčupun – Uudisčupun karjalankieliset blogitekstit
Karjalan Sivistysseura julkaisee Uutisčupussa kuukausittain uusia karjalankielisiä blogitekstejä. Kirjoittajat valitsevat itse tekstiensä aiheet ja näkökulmat. Teksteissä esiintyvät mielipiteet ja mahdolliset kannanotot ovat kirjoittajien omia.