Kuvateksti: Valokuvateoksessaan Kezriäjy (2024) taiteilija Lumi Tuomi kehrää äitinsä hiuksista lankaa, jolla kirjoo teoksiinsa karjalaisuuden kerrostumia. Tuomen teokset kuvaavat usein myös käsityöperinteen siirtymistä äideiltä tyttärille. Kuva: Lumi Tuomi
Valokuvataiteilijaksi Aalto-yliopistosta valmistuva Lumi Tuomi on kasvanut ainutlaatuisessa sukupihamiljöössä. Karjalaisuuden kerrostumia tutkivaan taiteeseensa hän kehrää lankoja äitinsä hiuksista ja tarkastelee karjalaista valokuvaa.
Espoolaisella sukupihalla on kolme taloa, jotka Lumi Tuomen isoisä on rakentanut omin käsin. Yhdessä niistä kasvoi Lumi, yhdessä asui isoäiti, joka puhui turvallisissa kotioloissa omaa karjalaista murrettaan.
Sukupihalla oli aivan tavallinen näky, että isoäiti, äiti ja Lumi tekivät yhdessä käsitöitä. Äiti on valokuvannut perheen elämää paljon, onhan hänkin valokuvataiteilija. Opiskelu vei Lumin välillä vuosiksi Alankomaihin. Jo ulkomailla asuessaan hän alkoi kysellä äidiltä ja isoäidiltä sukutaustoista. Nehän olivat Karjalassa.
Karjalaisuutta Lumi alkoi toden teolla tutkia muutettuaan Alankomaista Espooseen, lapsuudenkodin tuttuun sukupihan miljööseen.
– Olen saanut tietää asioita karjalaistaustoista siten, että olen kysynyt. Teokseeni Syväinpuu kirjotuilla kysymyksillä olen myös halunnut tuoda esiin kulttuuriperinnön häilyvyyden; tarinat jäävät piiloon, jos kysymyksiä ei esitetä.
– Teoksen kysyvissä teksteissä ei ole kysymysmerkkejä juuri sen vuoksi, etten itsekään voi enää esittää näitä kysymyksiä. Edelliset sukupolvet, joille kysymykset on suunnattu, ovat jo edesmenneitä.
Teokseensa Syväinpuu Lumi Tuomi on kirjaillut esiäideilleen kysymyksiä näiden kätketyillä kielillä. Kuva: Ritva Tuomi
Nyt tärkeä kumppani taiteenteossa on oma äiti. Lumi käyttää äitinsä kanssa jopa yhteistä työvälinettä, tämän filmikameraa, jolla näyttelyn kaikki valokuvateokset on kuvattu.
Kaapelitehtaalla nyt esillä olevaa valokuvateostensa sarjaa Lumi alkoi työstää vuonna 2023. Sen kautta hän tutkii, mitä on karjalainen valokuva. Teossarjansa taustaksi hän tutki etnografisia valokuvia, joita kansatieteilijät ottivat karjalaisista 1800- ja 1900-luvuilla. Häntä kiinnosti selvittää, miten karjalaisuus oli näkyvillä Suomen taiteen kentällä – se näyttäytyi menneisyytenä, karjalaisten ulkopuolelta katsottuna.
Omissa valokuvateoksissaan Lumi asettuu tietyllä tavalla samoihin tuttuihin asetelmiin vanhojen kuvien kanssa, mutta tekee niistä uudelleentulkintaa. Uudet teokset käyvät keskustelua vanhakantaisen karelianismin kanssa ja asettavat sen uuteen valoon.
– Karjalaisuus on osa omaa elämääni, elämää nykyaikana, toteaa Lumi.
Hiukset kerronnan punaisina lankoina
Kameraakin olennaisempi elementti Lumin taiteen sisällön kannalta ovat äidin hiukset. Äiti kerää pitkistä punaisista hiuksistaan hiusharjaan tarttuvat takut ja tupot Lumin taiteen materiaaliksi. Niistä Lumi kehrää värttinällä lankaa.
– Äidin hiuksiin liittyy myös ajatus suojaavuudesta. Punainen on karjalaisuudessa suojaava elementti, sanoo Lumi.
– Hius on todella kestävä materiaali. Kun tupolta kehrää, tulee hyvää lankaa, hän toteaa.
Materiaalina hiukset kantavat voimakasta, myös ristiriitaista symboliikkaa. Vaikka kauniita hiuksia ihaillaan, hiukseen suhtautuminen muuttuu heti, kun se irrotetaan kehosta.
Hiuksiin liittyy voiman myytti, josta kertoo esimerkiksi Raamatun Vanhan testamentin kertomus Simsonista. Erityisesti naisten kohdalla hiuksettomuutta on perinteisesti torjuttu. Hiusten riistämistä on käytetty myös rangaistuksena, etenkin naisiin kohdistettuna siihen on liitetty voimakas häpäisemisen merkitys.
– Olen menettänyt omat hiukseni 13-vuotiaana alopecia-sairauden vuoksi. Aikaisemmin olen käsitellyt taiteessani hiuksettomuutta siitä näkökulmasta, että myös hiukseton ihminen voi olla kaunis. Nyt äiti antaa minulle omastaan jotain sellaista, mitä minulla ei ole. Se on intiimiä jakamista.
Jakamisen ja yhdessä tekemisen tematiikka ilmentää syvästi myös jotain karjalaisuuteen olennaisesti ja itsestäänselvästi kuuluvaa.
Syväinpuun (2025) kirjotut langat näyttävät yllättävän pellavaisilta, mutta hiuksista ne todellakin on kehrätty. Langanpäät roikkuvat teoksen takapuolella tarkoituksellisesti vapaina tukkoina, niitä ei ole päätelty. ”Hiuslangan takut kankaan toisella puolella kuin ylisukupolviset solmut”, Lumi on kirjoittanut Aalto-yliopistosta valmistuvien valokuvataiteilijoiden näyttelyjulkaisun teosesittelyyn.
Lumi Tuomen teoksessa Syväinpuu hiuksista kehrättyjen lankojen tarkoituksella päättelemättä jätetyt päätkin kantavat merkitystä. Kuva: Lumi Tuomi
Ylisukupolvisuus on mukana Lumin teosten rakenteissa monin tavoin. Syväinpuussa äidin hiuksista itse kehrätyt langat on kirjottu käspaikkojen vanhalla tekniikalla, etupistokirjonnalla. Punaiset hiukset ovat kirjaimellisesti punaisia lankoja, jotka johdattavat yli sukupolvien ja monikerroksisten kipukohtien.
– Perinteisesti karjalaisiin käspaikkoihin on kirjottu paikallisia asioita ja ne on osoitettu tietyille henkilöille. Syväinpuuhun kirjomani kysymykset olen osoittanut sukuni kolmen haaran naisille – heidän kauttaan olen halunnut tuoda esille tarinoita karjalaisuudesta. Syväinpuun pohjakangas on laadukasta pellavaa, alun perinkin käspaikkakankaaksi kudottu. Sen on tehnyt käspaikkakankaiden kudonnan taitava Kaisa Pahkala.
Hitaat ja vaivannäköä vaativat käsityötekniikat luovat itsessäänkin yhteyttä menneisiin sukupolviin ja ovat osa tarinankerrontaa, jossa on yhtä aikaa vahvaa läsnäolon tuntua ja isoja avoimia kysymyksiä. Hidas tekniikka on matkantekoa, joka luo teokseen koskemattakin aistittavissa olevaa syvyyttä.
– Aloitin kirjontatyön viime vuoden toukokuussa, ja lopetin tämän vuoden tammikuun alussa, kertoo Lumi.
Karjalaisuuden katkelmista työpariksi äidin kanssa
Lumi kokee teostensa rakentuvan karjalaisuuden pirstaleista.
– Äitini äiti joutui nuorempana vaikenemaan kokemuksistaan, mutta myöhemmin hänen elämässään karjalaisuus oli jatkuvasti läsnä puheissa, kirjoituksissa ja teoissa perheen kesken. Hän toi perheemme arjen osaksi mm. vatruskat, murteella haastamisen (eli puhumisen) ja erilaiset perinteet.
Äidin oma taiteilijuus on vaikuttanut siten, että hän on valokuvannut paljon myös perheessä.
– Olen ollut kameran edessä koko lapsuuteni. Nyt on toisin päin, toteaa Lumi, jonka valokuvateoksissa äiti on usein kuvauksen kohteena.
– Sukupihassa on tehty käsitöitä yhdessä ja usein. Myös nämä valokuvateokseni on kuvattu sukupihalla, isoäidin talossa tai yhteisellä kesämökillä.
Valokuvateoksien alareunaan Lumi on kiinnittänyt kangassuikaleiden rivistöjä. Nekin liittyvät suvun historiaan – osa niistä on isoäidin matonkuteita, jotka löytyivät Lumin isoäidin isoisän tekemästä kapioarkusta. Teostensa rakenteissa Lumi käyttää kangassuikaleita kannakselaisen nästyykiperinteen muistumina. Ne liittyvät isovanhempien juuriin Muolaassa ja Kanneljärvellä.
Lumin isoäiti oli ompelija, joka oli ommellut melkein kaikista näkyvillä olevista kangassuikaleista vaatteet. Ne löytyivät isoäidin kaapista viikattuina ja ovat nyt mukana myös valokuvateoksissa esiintyvien Lumin ja hänen äitinsä päällä. Valokuvateoksissa näkyvät karjalaisen kansanpuvun osat, kirjotut esiliinat, Lumi on ommellut ja kirjonut itse.
Teoksessa Karttuaju (2024) Lumi karstaa äitinsä hiuksia, taustalla loistaa isoäidin kasvattama satoisa punaherukkapensas. Kolmen sukupolven jatkumo on kesäpäivän kirkkaasti valaisemassa kuvassa läsnä. Kuva: Lumi Tuomi
– Kotiympäristö loi kulttuurin esiintuomiseen turvallisen ympäristön. On ihmeellistä, miten isoäiti, joka on menettänyt niin paljon, on myöhemmin voinut antaa omalle perheelleen niin paljon, Lumi pohtii.
Nyt Lumin työhuone on syntyjään kannakselaisen isoäidin talossa.
Kielensä peittänyt äitien ketju
Tänä vuonna Lumi on aloittanut myös työskentelyn työparina äitinsä, valokuvataiteilija Ritva Tuomen kanssa.
– Valokuvaamalla uusia teoksia ja tutkimalla valokuva-arkistojamme tutkimme yhdessä sitä, miten karjalainen perintö on säilynyt ja elpynyt isoäitini perustamassa kesämökkimme puutarhassa karjalaisen kasviperinnön ja maatiaislajikkeiden muodossa.
– Meidän kummankin työskentely pohjautuu jaettuihin kotiympäristöihin. Isoäidin puutarha on yksi niistä, ja se on myös läsnä lopputyönäyttelyssä olevissa töissäni. Tätä puutarhaa me hoidamme yhdessä ja valokuvaamme toisiamme sen kasvuston siimeksessä, kertoo Lumi.
Lumin isänpuoleisen ukin äiti oli Salmin murteen kerääjänä tunnettu Martta Pelkonen.
– Ukille karjalan kieli ei enää periytynyt, mutta koen Martta Pelkosen perinnön esille tuomisen tärkeäksi. Olen alkanut myös opiskella karjalan kieltä itsenäisesti.
Karjalan kieli on Lumille äitien kieltä, joka on joutunut sukupolvi toisensa jälkeen valtakielen peittämäksi. Jo hänen isoäitinsä virolainen isoäiti joutui Kannakselta evakkoon suomenkieliselle alueelle. Oman kielen peittämisen teema toistuu useiden sukupolvien mittaisessa äitien ketjussa.
Äitien kielen haltuunotto näkyy Lumin työskentelyssä myös karjalankielisinä teosniminä.
Pisto pistolta, kuva kuvalta Lumi on mennyt syvemmälle sukunsa karjalaisuuden kerroksiin.
– Mitä enemmän tiedän karjalaisuudesta, sitä enemmän näen sitä ympärilläni, hän toteaa.
– Taiteen kautta kulttuuriperintöä voi tutkia laajasti.
Lumin perheen yhteisen kesämökin ikkunankarmit isoisä on veistänyt karjalaiseen malliin. Myös Lumin valokuvateoksen Kezriäjy (2024) kehyksinä olevat siniset ikkunankarmit ovat saaneet muotonsa isoäidin karjalaisesta kotitalosta. Nämä kehykset teki Essi Immonen.
Lumi Tuomen valokuvateoksessa Käzikkäi (2024) yhdistyvät käsityöperinteen siirtyminen äideiltä tyttärille sekä yhdessä tekemisen ja työvälineiden merkitys. Kuva: Lumi Tuomi
Teokseensa Käzikkäi (2024) Lumi on sisällyttänyt viittauksen viipurilaisen taiteilijan Elvi Maarnin maalauksiin. Karjalaisiin naistaiteilijoihin viittaaminen avaa täysin uuden, kiinnostavan polun, jolle voi löytyä myös jatkoa.
– Olisi hienoa, että karjalainen taide olisi enemmän esillä. Toisaalta karjalainen taide kukoistaa juuri nyt, sanoo Lumi muistuttaen helsinkiläisen Oksasenkatu 11 -gallerian näyttelystä, jossa oli maaliskuussa esillä ryhmä karjalaisia nykytaiteilijoita. Siellä nähtiin myös hiustekstiiliteos ja kaksi muuta teosta Lumilta. Näyttelyn muita taiteilijoita olivat Papu Hyypiä, Henna Hyvärinen, Hannele Kumpulainen, Mikki Noroila ja Reeta Suvanto.
Teksti: Katri Kovasiipi
Vinkki: Lisää Lumi Tuomen taidetta löydät Instagramista: https://www.instagram.com/lumituomi/
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Lähetä palautteesi tästä artikkelista: paatoimittaja@karjalanheimo.fi
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 3–4/2025
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/
