Laukunkantaja-kolumni | Rajaton suru
Voitin taannoin Ukrainaa tukevassa huutokaupassa itselleni taulun. Tämä taidokkaasti tehty maalaus puhutteli minua monella tasolla. Rahatkin menivät oikeaan kohteeseen olemassaolonsa puolesta taistelevan yhteiskunnan hyväksi. Noudin taulun itse taiteilijalta. Pakisimme hetken taulun sanomasta.
Tässä tummasävyisessä taulussa näkyy alaston naishahmo negatiivisissa väreissä, mikä korostaa valon muuttumista vastavoimaksi. Keskipisteenä olevan naisen rintaan on palanut Davidin tähden muotoinen reikä symbolina historiallisesta sorrosta ja vainosta, johon valtiollisen propagandan vuoksi on osallistunut miljoonittain ihmisiä. Tätä murhaavaa massahypnoosia kuvaavat pienet, varjoissa kulkevat ihmishahmot, jotka muistuttavat häpeästä ja peruuttamattomasta repeämästä taulussa kuvatun naisen ja hänen synnyinmaansa välillä. Saman naisen, joka maalasi taulun; syntyjään venäläisen.
On selvää, että valheiden syövereistä näkeväksi muuttunut on ennen kaikkea yksinäinen. Kun kaikkialle ulottuvan sortokoneiston ulkopuolella voi muodostaa vapaasti oman mielipiteensä niinkin vaikeista asioista kuin omasta etnisyydestään tai äidinkielensä symbolisesta merkityksestä, saattaa mieli muuttua muotoon, jossa ei sen kuvitellut koskaan olevan. Joko ajatuksiaan, tunteitaan ja näkemyksiään käsittelee tai jättää ne huomioimatta, tukahduttaa ja pyrkii unohtamaan. Valitsee kumman reitin tahansa, omien ajatustensa kanssa on usein hyvin yksin.
VALTIOLLISEN VAINOAMISEN ja terrorin uhriksi joutuneet ovat käyneet läpi valtavan skaalan tyhjyyttä, tuskaa ja surua koskevia tunteita. Kodin menetys ja läheisten kärsimykset omaksi mielletyn yhteiskunnan vuoksi ovat traumaattinen kokemus jokaiselle pakolaiselle. Mutta entä he, jotka ovat lähteneet maasta jo aiemmin jostain syystä? Jotka ovat ehkä välttäneet hengenvaarallisen pakolaisuuden ja valinneet ajoissa toisen paikan luoda tulevaisuuttaan? He kenties näkevät vieläkin selvemmin, mikä kaikki on mennyt pieleen synnyinmaassaan. Ja suru on sen mukainen.
Kuten tämä taulu kertoo, taustaansa ei voi unohtaa, vaikka olisi ottanut etäisyyttä omaan kotimaahansa – pakolla tai vapaaehtoisesti. Vainosta ja väkivallasta aiheutuva häpeä omista juuristaan, joihin kuuluvat esimerkiksi kieli ja erilaiset kulttuuriset piirteet vuosisatojen ajalta, ajaa peittelemään itseään ja sulautumaan massaan. Karjalaisilla on tästä assimiloinnista äärimmäisen vahvoja kokemuksia. Niitä kertyi niin Venäjän kuin Suomenkin puolella. Kun lähes kaikki kulttuuriset piirteet piti hävittää vahvempaan valtamuodostelmaan kuulumiseksi, jäljelle jäi ylisukupolvinen suru siitä, miten niin saattoi tehdä jälkipolvilleen.
Myös puheet siitä, että venäläisyys pitäisi puhdistaa kaikista huonoista piirteistä, on äärimmäinen vaatimus. Pitäisikö yksittäisen ihmisen unohtaa kulttuuriseen identiteettiinsä liittyvät piirteet? Suomalaisen kohdalla voisi ajatella, että kaikki kristinuskoon yhdistetyt piirteet riisuttaisiin pois yhteiskunnastamme. Tietoisesti se olisi mahdoton tehtävä, koska kansakuntien historia ja kulttuuri rakentuvat monimutkaisten kerrostumien varaan. Se ei tarkoita, etteikö voisi oppia, muuttaa mieltänsä, ja vastustaa sitä, minkä näkee tuhoisaksi. Mutta kategorinen itsensä kieltäminen luo vain syvempiä arpia.
Jopa vuosikymmeniä vanhat traumat pakolaisuudesta ja oman valtionsa terrorista kansalaisiaan, tai naapureitaan, kohtaan vaivaavat niin pitkään ennen kuin näitä kokemuksia on käsitelty rakentavasti eri muodoissa. Siksi näistä teoista aiheutuneet surun, yksinäisyyden ja häpeän kaltaiset tunteet eivät katso aikaa, paikkaa tai valtioiden rajoja. Mutta onneksi voimme aina kehittyä surun hetkelläkin, sillä sitä on rohkeus, joka lopulta takaa tulevaisuutemme.
Teksti: Aki Aunala
Kirjoittajan sukujuuret ovat Aunuksen Karjalassa. Päivätyönsä sivussa hän valmistelee väitöskirjaa neuvostopropagandasta Venäjän Karjalassa vuosina 1918–1922.
____________________________________________________
Lähetä palautteesi tästä artikkelista:
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 3–4/2025
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/