Kuvane: 13-kieline kandeleh, valmistaja Iivana Šemeikka 1901. Pohjais-Karjalan muzei.
Karjalan kielen elvytysprojekta on ruadan vuuvesta 2021 suaten Päivännouzu-Suomen yliopissossa. Tädä aigazembah kielen elvytysvastuo oli Karjalan kielen seuralla, kumbane oli perussettu Jovensuussa vuodena 1995. Kielen elvytykseh on suadu valdivon abuna julgista tugie, kumbasta iellä mainitut ruadajat ollah siidä ohjattu muillagi karjalan kieleh eri luaduh liittyjillä ruadajilla.
Rahoituskauvella 2021–2024 elvytysruannassa suadihgi äijän aigah. Elvytysprojekta on keskittyn sanastoruadoh, tekstamuodozih julgavoloih, kielen suullizeh käyttöh, opassundamaterjualoih segä opassukseh da tutkimukseh liittyjäh ruandah. Päivännouzu-Suomen yliopisson elvytysprojektassa muuzikka da kul’ttuura on enimyölleh rajoitettu d’engallizen tuven ulgopuolella.
Ongo muuzikka siidä kielen elvyttämistä? N’ečidä kyzymystä olemma tuagieh duumainnun miun vel’len ker miän yhtehizen Loimolan Voima -yhtyvehen myödäh. Miän bändin allusta suaten olemma niät paissun, što miän joukon missivo on luadie varavonalaista karjalan kieldä Suomessa enämbi nägyjäksi. Samah luaduh on moni medie kirjuttan yhtyvehestä ylen čomasti karjalan kielen ezivojuiččijana. Da praudua se ažie toven ongi, gu kielen elvyttämine on kogo aijan ollun miän kaiken ruannan yksi tärgie nägökohta.
Miun omat keikkakogemukset ollah lujennettu ajatusta, štobi muuzikan da mintahto muungi karjalan kielizen kul’ttuuran kaut’ti voibi suaha aigah ylen äijän hyödyö kielen nossatukseh. Muuzikalla on suuri merkičys kielen vägeydymizeh muga i tiettävyöh varoin. Miulagi on monda kerdua saneldu konserttoin jälles, kuin pajoloin tekstat ollah avattu kuundelijan dogadimah oma kieliperindö. Toizet tuassen ollah havaičuttu sih näh, gu oma identitietta on pal’lastun karjalazeksi. Suurie ažeida.
Muuzikalla on miun kogemuksen mugah dai yksi järie edu, kui sidä verduau tekstamuodozeh kieleh da se on muuzikan tundojälgi. Mie olen tovestan lugemattomie kerdoi, kuin karjalan kieli yhissettynä muuzikkah suau rištikanzan herkistymäh parahimuolleh kyynälih suaten. Tämänmoizien tundoloin havaičuttamine voi olla vägevä kannusteh ruveta hagemah kielestä ližiä tieduo, mäne tiijä vie eččiydymäh kielen opastumizeh.
Mie muistelen, ehki Karjan kielen seura ando d’engallista tugie ainagi vähäzen dai muuzikkah i kul’ttuurah. Jälgimäzet ”vanhah aigah” jullatut diskat onnuako oldih Lekkujad-joukon Tulinbo ruadieh -diska da saman yhtyvehen lapsiendiska Metrolla buabon luo. Mie arvelen, što yliopissossa on duumaittu, gu kul’ttuurah da muuzikkah voibi suaha d’engua i muijalda. Nenga yliopisto on piässyn keskittymäh kielen kovah ydimeh, ili muuh kuin kul’ttuuran keralla luajittuh elvytysruadoh.
Omassa muuzikan luajinnassa mie olen ollun ozakas sih näh, štobi olemma suanun jullata uutta muuzikkua erimoizien yhtehisruadajien tuven avulla. Olemma suanun dai pajattua jo piäličči sada konserttua, kumbazella on muuzikan julguandah ollun dai suuri merkičys. Pidäy vain toivuo, gu miän halličuksen kul’ttuurah luajitut suuret leikkavukset ei nävyttäis uuzien tugiloin pakičennassa.
Rohkenen toivuo, gu Päivännouzu-Suomen yliopisto ei unohtais kul’ttuurua da muuzikkua aivin kogonah. Ku ylimiärästä d’engua ei ole, vois smiettie, olisgo ezimerkiksi mahollista ottua muuzikka, konsertat, diskat, videot i muga ielleh ozaksi yliopisson elvytysprojektan tiijoitusta. Tämä vois tuuva kul’ttuuraruadajien ruavot paremmin i kielen opastujien da elvyttäjien tiedoh, kui samah aigah kul’ttuuraruadajilla avauduis nägyvys uuzilla rahvahilla yliopisson tiijoituksen kaut’ti. Tämä palvelis kielen nossatusta ylen hyväh luaduh. Mie duumaičen, gu se olis kielen elvytyksellä tovelline ”win-win” -tilanneh.
Teksta: Santerin Levoin Miikkula
Luve lizäksi
suvikarjalaksi:
vienankarjakši:
