Kuva: Karjalan Sivistysseuran opinnäytetyöpalkinnon sai Jonna Rantala (folkloristiikka, kuvassa oikealla). Kunniamaininnan saivat Eetu Saarinen (kirjallisuus, kuvassa vasemmalla) ja Anna Kanninen (sosiologia). Kuvaaja: Katri Kovasiipi
Keskiviikkona 7.5.2025 Karjalan Sivistysseura luovutti vuoden 2025 opinnäytetyöpalkinnon pro gradu -tutkielmansa folkloristiikan alalta Helsingin yliopistossa tehneelle Jonna Rantalalle. Lisäksi kunniamaininnan saivat Jyväskylän yliopistoon pro gradu -tutkielmansa tehneet Anna Kanninen (sosiologia) ja Eetu Saarinen (kirjallisuus).
Jonna Rantalan palkitun pro gradu -tutkielman ”Ei ole Tuonelasta tulijaa” – Vainajan rituaalinen siirtäminen tuonpuoleiseen Vienan Karjalassa aiheena ovat karjalaiset kuolinrituaalit. Palkintosumma on tuhat euroa.
PALKINNON MYÖNTÖPERUSTEISSA korostuvat tutkielman rituaaliteoreettinen lähtökohta ja laajalla sisältöanalyysilla vienankarjalaisesta kuolinrituaalista löytyvät uudet merkitykset:
Karjalan Sivistysseuran opinnäytetyöpalkinnon 2025 voitti vienankarjalaisia kuolinrituaaleja folkloristiikan pro gradu -tutkielmassaan tarkastellut Jonna Rantala. Kuva: Katri Kovasiipi
Karjalaisista kuolinrituaaleista on runsaasti aineistoa ja kirjallisuutta, mutta vähän rituaalitutkimusta, joten Jonna Rantalan rituaaliteoreettinen työ on tervetullut. Tutkielman lähtökohtana on van Gennepin klassinen kolmivaiheinen siirtymäriittiteoria ja tavoitteena on ollut muun ohessa testata sen sopivuus vienankarjalaiseen kuolinriittiin.
Työn pääaineistona on 278 vienankarjalaista kuolemakuvausta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta ja päätutkimusmetodina sisällönanalyysi. Sen pohjalta nousevat työn keskeiset käsitteet, esimerkiksi vainajuus, tuonilmaisuus, ihmisruumiin avoimuus ja naisen rituaalinen rooli kuolettajana ja itkijänä.
Tutkielma osoittaa, että vienalaisessa kuolinrituaalissa vainajan erottaminen sisältää riitit kuolemaan valmistautumisesta hautaamiseen, välitilan aikana puolestaan vainaja häilyy elävien ja kuolleitten välissä kuusi viikkoa hautauksesta muistoateriaan. Kolmas vaihe eli liittäminen sisältää muistoaterian eli ”kuusnedäliset”, jolloin vainaja liittyy tuonilmaisten yhteisöön. Suurin ero van Gennepin kaavaan nähden on se, että vienankarjalaisessa rituaalissa välitila kasvaa erityisen merkitykselliseksi.
Jonna Rantalan työ on selkeästi ja kauniisti kirjoitettu. Ansiokasta on van Gennepin kaavan sovellus paikalliseen aineistoon sekä se, miten huolekkaasti, pohdiskelevasti ja arkistoaineistoa kunnioittaen Rantala tuo näkyviin vienalaisen kuolinrituaalin keskeiset elementit ja merkitykset.
Kunniamaininnat Anna Kanniselle ja Eetu Saariselle
Kunniamaininnan saivat Jyväskylän yliopistoon sosiologian pro gradu -tutkielmansa tehnyt Anna Kanninen sekä Jyväskylän yliopistoon kirjallisuuden pro gradunsa tehnyt Eetu Saarinen.
Omakohtaisistakin kokemuksista ammentavassa tutkielmassaan Suomen näkymätön vähemmistö: karjalaisen vähemmistön identiteetin rakentumisen prosessi Anna Kanninen käsittelee ansiokkaasti lähes tutkimatonta aihetta, nuorten karjalaisten identiteettiä. Kunniamaininnan perusteluissa korostuu tutkielman uutta luova ote:
Kanninen reflektoi huolellisesti omaa paikkaansa nuorena karjalaisena ja vertaistensa tutkijana. Tutkielman pääaineistona ovat tekijän toteuttamat haastattelut. Seitsemällä tutkimukseen osallistuneella on juuria Raja-Karjalassa, Vienassa ja Kannaksella. Kannisen omin sanoin, työssä ”syntyi teoria näkymättömän Suomen karjalaisen vähemmistön identiteetin rakentumisen prosessista”.
EETU SAARINEN tarttuu kirjallisuuden pro gradu -tutkielmassaan 19.6.1897 Kivennavalla syntyneen runoilijan, Ilmari Pimiän runoteokseen Unen maa (1942). Pimiä oli kirjailija Olavi Paavolaisen lapsuudenystävä ja osallistui Tulenkantajien toimintaan 1920- ja 1930-luvuilla, mutta ei edustanut stereotyyppistä käsitystä Tulenkantajista.
Saarisen pro gradulle Ideologia, kansallinen identiteetti ja Karjala Ilmari Pimiän runokokoelmassa Unen maa (1942) myönnetyn kunniamaininnan perusteluissa todetaan muun muassa seuraavaa:
Jatkosodan jälkeen Pimiä tuli tunnetuksi karjalaisrunoilijana, joka tulkitsi kotinsa menettäneiden evakkojen tuntoja.
Eetu Saarinen on tehnyt huolellisen lähiluvun ja analyysin Pimiän vuonna 1942 julkaistusta runokokoelmasta Unen maa. Aihevalinta, lähes unohtuneen runoilijan huonoimpana pidetty kokoelma, on kiinnostava ja osoittaa, miten marginaaliinkin jääneiden teosten ja tekijöiden tutkimus tuottaa uutta tietoa kirjallisuuden merkityksestä myös karjalaisuuden rakentumisessa. Saarisen mukaan Unen maan runojen ideologia on vahvasti sidoksissa aikakautensa nationalismiin ja korostaa Suur-Suomi- ja heimoaatteiden kautta Karjalan erityisasemaa läntisen sivistyksen etuvartiona. Runokokoelmassa karjalaisuus on vahvasti alueellista ja maakuntahenkistä, eikä siis suomalaisuudesta erillistä.
KARJALAN SIVISTYSSEURA jakaa opinnäytetyöpalkintoja joka toinen vuosi Karjalaa ja karjalaisuutta käsittelevästä ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyöstä (pro gradu -tutkielma, diplomityö).
Tutkielman tieteenalaa ei ole rajoitettu. Se voi käsitellä kieltä, kulttuuria, historiaa, yhteiskuntaa, politiikkaa, luontoa, taloutta tai muulla tavoin alueen elämää ja toimintaa. Palkintoa myönnettäessä kiinnitetään huomiota työn muiden ansioiden ohella sen merkitykseen ja kiinnostavuuteen.
Tänä vuonna opinnäytetyöpalkinnot oli tarkoitus julkistaa Oulun Pruasniekassa 12.–13.4.2025. Julkistus kuitenkin siirrettiin Helsinkiin ajankohtaan, jolloin palkittavien oli mahdollista päästä vastaanottamaan tunnustuspalkintonsa.
