Piäkuva: Vitalii F’odorovičin naini Larisa Dobrinina tuttavuššuttau kävijie taiteilijan luomistyöh. Kuva: Aleksandra Bronzova
Koštamukšešša avattih Karjalan anšijoitunuijen taiteilijien Vitalii Dobrininin ta Leo Lankisen näyttely. Näijen luatijien tauluja ta veššokšie voipi nähä Lapšien taitokoulušša.
Tänä vuotena taitokoulu viettäy omua 45-vuotisjuhlua. Juhlavuosi alko kahen nerokkahan taiteiijan Leo Lankisen ta Vitalii Dobrininin näyttelyštä. Vitalii F’odorovič on Leo Fomičilla nimitetyn koulun peruštaja. Šamoin hyö oltih šuurina yštävinä.
Näyttely kertou Karjalan istorijašta, šentäh kun šiinä esitetyt työt on omissettu meijän mualla. Vitalii Dobrininin luomistyö on šuorah šivottu tašavaltah, kanšallisen kulttuurin kyšymykših, eeppiseh Kalevala-runoelmah. A esitetyt Leo Lankisen veštämät muotokuvat niise piäasiešša kuvatah Karjalan eläjie.
Leo Lankinen on lahjakaš kuvanveštäjä, taitomualari ta teatteritaiteilija. Koko elämän aikana hiän eli ta ruato Karjalašša. Omissa veššetyissä muotokuvissa hiän kuvasi heimolaisie. Yksi hänen muotokuvista on Helmer Sinisalon veššoš. Lankisen viimeni työ on Šurun risti – Venäjän Federatijon enšimmäini muistopačaš, kumpani on omissettu vuosien 1939–1940 Talvišovan aikana kuatunuilla neuvoštoliittolaisilla ta šuomelaisilla šotilahilla. Muistopačaš šijottuu Pitkärannan piirissä. Näyttelyššä voipi nähä šen mallin.
Vitalii F’odorovičin naini Larisa Dobrinina niise tiesi Leo Lankisen.
– Kaččomatta 28 vuuvven ikä eroh Leo ta Vitalii oltih yštävinä. Hyö tutuššuttih, konša Vitalii tuli Taiteilijaliiton jäšenekši. Šamoin Leo oli Vitalin opaštaja ta juohattaja, hiän kerto.
Šamoin Larisa Aleksandrovna šelitti, mintäh tämä näyttely on ainutluatuni.
– Täššä esitetyistä töistä piäoša on esitetty enši kertua. Ne šäilyttih puurnuissa. Vitalii mualasi etupiäššä öljyvärilöillä, a ne ollah akvarelliluatutauluja. Nyt šaima koristua ta esittyä niitä. Hiän mualasi niitä tevokšie vuosina 1990–1994, piäasiešša Šuomešša. Šilloin hiän ušein kävi tutkimušmatoilla karjalaisie kylie myöten. Šinä aikana kylät oltih lamašša. Tutkimušmatat oltih pitkie ta oikein mielenkiintosie.
Niijen tutkimušmatkojen tuloš kuvaštu Vitalii F’odorovičin tauluissa. Niissä on eri näkokulmista kačeltavie kuvie, monipuolisie juonie, kumpasien kautti on šivottu eri aikakauvet. Voipi šeisuo taulujen ieššä ta smiettie. Šamoin näkyy, kuin taiteilija šiirty Kalevalan aihieh, kumpasešta tuli hänen luomistyön yksi piäaiheista.
– Onnittelen teitä kahen taiteilijan mainivon näyttelyn avajaisilla. Hyö yhissetäh meitä. Valmistuas’s’a näyttelyö halusima, jotta še ois antan tietuo, šentäh niättä, jotta tauluilla on epätavallisen pitkie kuvaukšie, kumpasissa yrittimä kertuo tevokšen istorijašta tahi šiitä, mitä taiteilija kuvasi. Internetissä on oikein vähän tietuo Leo Lankisen töistä, šitä voipi löytyä vain kirjallisuošta. Myö yrittimä kuvata töitä, kumpaset šäilytäh meilä. Meilä on veššokšien mallija, kumpasie Leo Lankisen pereh aikoinah lahjotti koululla, a alkuperäset työt ollah Petroskoin Taitomusejošša, kerto koulun johtaja Jevgenija Pellä.
Näyttely rupieu toimimah taitokoulušša šyyškuun 15. päiväh šuaten.
Leo Lankinen ta Vitalii Dobrinin
Leo Fomič Lankinen (1926–1996) on Venäjän SFNT:n kanšantaiteilija ta anšijoitunut taitoalan ruataja. Omista tevokšista hiän šai Neuvoštoliiton taitoakatemijan kultametalin, Repinillä nimitetyn valtijopalkinnon. Yksi Karjalan šuurimmista taitomuasteriloista, veššokšellisen muotokuvan alkuhpanija Karjalašša.
Vitalii F’odorovič Dobrinin (1955–2021) on Karjalan tašavallan kanšantaiteilija, anšijoitunut kulttuurialan ruataja, Neuvoštoliiton ta Venäjän taiteilijaliiton jäšen.
Aleksandra Bronzova, Oma Mua 18.6.2025
Toim. huom: Vitali Dobrininin Kalevala-aiheisia maalauksia on käytetty teoksen Kal’evala vienankarjalakši (KSS 2015) kuvituksena.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
RUNOUTTA
Kuva: Tatjana Kan’šijeva
KEŠÄ
Puušša kukkuu käki,
Pihalla on äkie,
Päiväni nyt paistau.
Keryä mussikkaista,
Manšikkua ta hilluo –
Kešä antau iluo!
Lapšet juoššah eteh,
Čukelletah veteh.
KEŠÄLAULU
Vejen pinnašša aurinko tanššiu,
Kalat leikitäh – käsillä šuat.
Järven peilissä šinini taivaš
Oikein kaunis ta mukava šiä!
Läksi rannašta tervattu veneh,
Uallot levitäh loittoseh päin.
Aika hommata on vaššan lehtie
Lehti-Iivanan päiväštä vain.
Kuuluu kyläštä helieni iäni,
Laulau takoma viikateh näin.
Niittovehkehet kuntoh pannah,
Petrunpäiväštä – heinäh päin!
Marjat kypšytäh, vesi lämpiey,
Luonto läiskyttäy vihriellä,
Heräi mečäššä vanha kämppä,
Onpa kaunis miun Karjala!
LYHYT KEŠÄ
Vielä eklein oli lämmin
Vielä paisto päiväni.
Ihuo lämmitti šiun kämmen,
Konša kotih kaimasin.
Puhaš, vieno järven vesi
Šiula nahkua šilitti.
Lämmin tuuli kaiken tiesi,
Hivukšija liikutti.
Kaikki kukat muailmašta
Tahoin šiula lahjottua.
Kaikki linnut taivahašta
Juuri meilä laulettih.
Tämä kešä oli pitkä
Puitto koko elämä,
Onnešta mie lykkyö kiitän
Kuni olen elävä.
Pohjosešta kylmä ilma
Šykyšyllä henkähti.
En mie vuota enyä šilma –
Anna šyväin levähtäy.
Sergei Jakovlev, Oma Mua 18.6.2025
