Timo Vihavainen luki Sandra Stepanovan kirjan Elämäni polku. Šombajärven kylän istorija šekä muisselmie miun elokšešta ja kirjoitti siitä arvion blogissaan.
”Tämä on monessa suhteessa aivan mainio kirja. Tekijä ei kuulu ns. diginatiiveihin, vaikka kuuluukin nyt olevan sujuva tietokoneen käyttäjä. Hän on yhdeksänkymppinen kansanrunouden tutkija, joka vietti lapsuutensa Sompajärven korpikylässä, joka jopa Itä-Karjalan oloissa oli todellista syrjäseutua.
Tekijä muistaa yhä ilmeisen hyvin koko pitkän elämäntaipaleensa, johon kuuluivat niin sodat ja evakkovuodet kuin sodanjälkeiset niukkuuden vuodet ja ajan moninaiset ongelmat, mukaan lukien myös turvallisuuspoliisin kanssa, johtuen aviomiehen yrityksestä loikata Suomeen.
[…]
Karjalan Sivistysseuralta kirjan julkaiseminen nimenomaan karjalaksi on kulttuuriteko. Karjalan kielihän joutui kokemaan kovia neuvostovallan aikana, kun poliittiset suhdanteet ja diktaattorin oikut riepottelivat kokonaisten kansojen kohtaloita.
Karjalaisille pidettiin vuoteen 1937 saakka koulua suomeksi, minkä jälkeen siirryttiin yhtäkkiä häthätää luodun yleiskarjalan käyttöön. Talvisodan jälkeen palattiin yhtä äkillisesti takaisin suomen kieleen ja kun Karjalais-suomalainen tasavalta sitten vuonna 1956 lakkautettiin, seurasi taas pian suomalaisuudesta luopuminen muutamia, lähinnä symbolisia jäänteitä lukuun ottamatta.
Kirjoittaja sai omakohtaisesti kokea kaikki nämä vaiheet ja toteaa, että jokainen niistä tuotti ongelmia. Äkillinen siirtyminen kyrillisellä kirjaimistolla kirjoitettuun karjalaan oli vaikeaa, mutta niin oli myös paluu suomen kieleen.”
Timo Vihavaisen blogikirjoitus löytyy kokonaisuudessaan täältä: https://timo-vihavainen.blogspot.com/2020/12/mahtava-starina.html
Sandra Stepanovan vienanakarjalaksi kirjoitettu kirja on myynnissä Karjalan Sivistysseuran verkkokaupassa: http://www.karjalansivistysseura.fi/kauppa/sandra-stepanova-elamani-polku-sombajarven-kylan-istorija-seka-muisselmie-miun-eloksesta/
